Kirkko, sitä lähellä olevat järjestöt, piispat ja yksittäiset kirkonmiehet ja –naiset ovat viime vuosina ottaneet vahvasti kantaa hyvinvointivaltion puolesta. Samalla ne ovat kritisoineet markkinatalouden epäkohtia, irtisanomisia, uusliberalismia ja globalisaatiota, muistuttaneet köyhien ja syrjäytyneiden tilanteesta ja peräänkuuluttaneet yritysten yhteiskuntavastuuta.

Tässä kaikessa ei ole mitään väärää, sillä heikompiosaisista huolehtiminen kuuluu kirkon sanoman ytimeen. Mutta onko samalla unohtunut asioiden toinen puoli eli niiden ihmisten arvostaminen, jotka työtä tarjoamalla luovat edellytykset kaikkien hyvinvoinnille? Onko kirkon ääni ollut turhan yksipuolinen? Pitäisikö kirkon kuunnella enemmän yrittäjiä?

Kokoomuksen kirkollisvaltuuskunta on Oulun kirkkopäivien jälkeen ottanut kantaa yrittäjien puolesta. Valtuuskunnan mielestä jotkut kirkkopäivillä käytetyt puheenvuorot piikittelivät yrittäjiä. Kokoomuksen kentältä on tullut viestejä, etteivät kirkon työntekijät aina ymmärrä yrittäjien arkea ja sitä, että myös he, eivätkä vain palkansaajat, kaipaavat tukea kirkolta. Kirkollisvaltuuskunnan sihteerin Matti Nikkasen mielestä kirkon pitäisi olla lausunnoissaan nykyistä analyyttisempi ja tasapuolisempi. Erityisesti kasvotonta kapitalismia sopii kyllä kritisoida, mutta silloinkin kannattaa muistaa, että sijoitustoiminta ei vain vie, vaan tuo työpaikkoja.

En ollut kirkkopäivillä, joten yksittäisiin puheenvuoroihin on mahdotonta ottaa kantaa. Päivillä julkaistu kirkon sosiaalifoorumin kannanotto on kuitenkin sellainen, että sitä on vaikea pitää yrittäjiä syyllistävänä. Siinä muun muassa muistutetaan, että markkinatalouden ja sosiaalipolitiikan välillä on kohtalonyhteys — molemmat tarvitsevat toisiaan.

Kirkon ja yrittäjien välisiä yhteyksiä kannattaisi joka tapauksessa lisätä niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti. Sekään ei haittaisi, että kirkko nostaisi esille yritystoiminnan selkärangan eli pien- ja keskisuurten yritysten arjen. Siitä ovat usein suuret voitot kaukana. Yrittäjien kova työ ja pitkät päivät takaavat sen, että työtä löytyy paitsi itselle myös toisille. Se on yhteiskuntavastuun kantamista parhaimmillaan.