Muki ei kaadu itsestään
Hanne Laakkonen kirjoitti kolumnissaan (VL 26.5.), että lapselle tulisi sanoa "Mokomakin hassu muki", kun häneltä kaatuu maitomuki. Olen hieman eri mieltä. Lapsi tietää kyllä, että häneltä se maito kaatui, mutta hän oppii tuolla tavoin syyttämään omista erheistään ja vahingoistaan muita: mukeja, ihmisiä, olosuhteita. Tällaisia lapsia ja heistä kasvaneita aikuisia me jokainen varmaan tunnemme.
Tilanteeseen on muitakin vaihtoehtoja kuin Hanne Laakkosen toiseksi tarjoama "Aina sinä sotket". Esimerkiksi: "Sinulle kävi vahinko, mutta ei haittaa, maidon saa kyllä siivotuksi."
Hanne Laakkonen toteaa myös, että jos lapsen sanoo tehneen virheen, se on hänen syyllistämistään. Olen tästäkin eri mieltä. Syyllistäminen on sitä, että ihminen saatetaan tuntemaan syyllisyyttä, vaikka hän ei ole tehnyt mitään väärää. Jos ihminen sen sijaan on tehnyt jotain väärin tai hänelle on käynyt vahinko, syyllinen olo on terveen ihmisen reaktio.
Aiheesta syntynyt syyllinen olo ei häviä sillä, että se selitetään pois tai työnnetään mielen syrjään jomottamaan, vaan sillä, että se kohdataan. Todetaan, että minulle sattui virhe tai minä tein väärin, ja asia sovitaan: selvitetään seuraukset ja pyydetään tarvittaessa anteeksi. Siitä on hyvä taas jatkaa matkaa pöytä puhtaana — kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti.

