Tikkurilan teatteri tuo kesäksi kotiseututalo Påkaksen pihapiiriin Peppi Pitkätossun ystävineen. Astrid Lindgrenin kenties rakastetuin hahmo kyseenalaistaa aikuisten maailman säännöt ja rajoitukset ja tekee niin kuin tahtoo.

Peppi Pitkätossun on ohjannut Simo Lappalainen. Hän kertoo haaveilleensa kauan omasta Pepistään, joka tekisi oikeutta Astrid Lindgrenin vahvalle tekstille.

— Pidin lapsena Peppi-kirjoista, mutta vihasin ruotsalaisten tekemää televisiosarjaa. Se oli ihan liian kiltti ja pehmeä, joskin Peppiä näytellyt tyttö oli hyvä, Lappalainen sanoo.

Hänen mielestään Lindgrenin teksti ei ole lainkaan vanhentunut, vaan se saattaa jopa olla ajankohtaisempi kuin koskaan.

— Vaikka Peppi Pitkätossu on lapsille kirjoitettu tarina, siinä puhutaan asioista, jotka ovat tärkeitä elämässä yleensä. Sillä on annettavaa myös aikuisille katsojille.

Heitteille jätetty lapsi

Simo Lappalaisen mukaan Pepissä on pohjimmiltaan kyse yhteiskuntaan sopeutumisesta ja siitä, suostuuko lapsi rajoihin.

— Lasten kasvatuksessa tarvitaan seinät, joita vasten kasvaa. Lapsi tarvitsee aikuisia.

— Tämä aika on sellainen, että lapset jäävät heitteille. Eivät vain alkoholistien ja muiden ongelmaisten lapset, vaan myös työelämän oravanpyörässä olevien ihmisten lapset. Uraa tekevien vanhempien lapsilla on kyllä ruokaa ja tavaraa, mutta muuten he jäävät hoitamatta ja tunnetasolla kohtaamatta, Lappalainen kuvailee.

Hän kertoo kuulleensa hiljattain 12-vuotiaasta pojasta, jonka vanhemmat lähtivät kuukausiksi ulkomaille ja jättivät pojan yksin kotiin. Opettajat tai naapurit eivät huomanneet mitään. Samalla lailla Pepin isä jättää tyttärensä toistuvasti yksin lähtiessään matkoilleen.

— Lain mukaan lapsi on lapsi 18-vuotiaaksi asti, eikä aikuinen saa antaa tässä periksi, Lappalainen muistuttaa.

Hän sanoo, että lasten jättämisestä kasvamaan ilman rajoja tullaan suomalaisessa yhteiskunnassa tulevaisuudessa maksamaan aivan käsittämätön hinta.

— Jos oikeasti halutaan, että tulevaisuudessa kukaan ei välitä kenestäkään, niin annetaan vain taloudelle ja hyödylle kaikki valta. Kun kasvatusta leimaa välinpitämättömyys, ihmisistä tulee kylmiä toisilleen.

Peppi on täynnä taikaa

Vaikka Peppi Pitkätossu voidaan nähdä hylätyn ja rajoitta kasvaneen lapsen tarinana, Lappalainen muistuttaa, että kyseessä on ennen kaikkea satu ja pelkästään sellaisenakin sitä voi hyvin katsoa.

— Peppi on täynnä taikaa, maailman vahvin tyttö, joka nostaa hevosenkin suorille käsivarsille.

Taikaa ei kuitenkaan sellaisenaan voi siirtää näyttämölle. Niinpä hevosta ei Tikkurilan teatterin esityksessä nähdä. Tarjolla olisi ollut elävä hevonen, mutta ei sellaista näyttelijää, joka olisi jaksanut nostaa hevosen. Sen sijaan Pepin apinalla, Herra Tossavaisella, on näytelmässä iso rooli.

— Tarkoitus on, että Peppiä on helppo katsoa ja että siinä on temmellystä ja temppuja. Ehkä se herättää vanhempien ja lasten välillä myös keskustelua rajoista. Lapsi voi kysyä, miksei hän saa tehdä jotakin, kun kerran Peppikin saa.

Näytelmän tekeminen Påkaksen pihapiiriin oli Simo Lappalaiselle vapauttava kokemus. Kun käytettävissä ei ole lavasteita tai valoja, ei voi turvautua näyttävyyteen. On löydettävä sanottavaa ja sanottava se rohkeasti.

— Tekeminen on ollut hauskaa. Toivottavasti myös yleisö nauttii. Aikuiset voivat ehkä Peppiä katsoessaan nauraa itselleen, löytää itsensä hienostelevista rouvista ja turhantärkeistä poliiseista. Yläikärajaa ei ole, mutta alle 4-vuotiaille en esitystä suosittele, Lappalainen sanoo.

Peppiä näytelmässä esittää 17-vuotias Vilma Putro. Muutkin näyttelijät ovat Tikkurilan teatterin nuoria kasvatteja.

Peppi Pitkätossu kotiseututalo Påkaksessa ti, ke ja su 12.6.–22.6. ja 17.7.–10.8. Lisätietoja
www.tikkurilanteatteri.fi.