Liikunnasta hyvää lapsuutta
Liikkuminen on lapsille luontaista. Hyppiminen, pomppiminen, juokseminen, kiipeily — kaikki käy. Ja mitä enemmän, sen parempi. Iän myötä osa lapsista siirtyy kuitenkin yhä enemmän tietokoneen tai television ääreen. Liikkuminen jää ja pian muutaman sadan metrin koulumatkakin pitäisi kulkea autolla.
Koulun liikuntatunnit on nipistetty aivan minimiin ja suurten ryhmäkokojen seurauksena tunneista osa menee oman vuoron odottamiseen. Onko siis ihme, että esimerkiksi armeijan aloittavien nuorten miesten kuntokäyrät ovat olleet laskussa jo pitkän aikaa.
Koululiikunta on aihe, joka herättää eri ihmisissä erilaisia muistoja ja mielikuvia. Ainakin omassa tuttavapiirissäni valitettavan moni nainen muistaa liikuntatunnit lähinnä siitä, että pojat pelasivat koripalloa, jääkiekkoa tai sählyä ja tytöt tanssivat kansantanhuja, voimistelivat telineillä tai tekivät valtakunnallisia sisä- ja ulkotestejä. Kiinnostus liikuntaan ei lisääntynyt, etenkään jos mukanaolon ja yrittämisen sijaan arvosanaan vaikuttivat vain saavutetut tulokset.
Parhaimmillaan koululiikunta kuitenkin kannustaa liikkumaan ja innostaa löytämään itselle sopivia liikkumismuotoja.
Suomi ylpeilee maailman terveimmillä lapsilla ja maailman huippuluokkaa olevilla oppimistuloksilla. Olisi mielenkiintoista tietää, minne sijoitumme 10–20-vuotiaiden nuorten liikkumis- ja kuntotilastoissa.
Fyysinen kunto luo pohjaa elämän hallinnalle ja henkiselle hyvinvoinnille — tai sitten murentaa sitä. Minä en ole liikkujana kovin aktiivinen, mutta lapsillemme olemme mieheni kanssa yrittäneet tarjota erilaisia liikkumisen mahdollisuuksia, jotta liikkumisesta muodostuisi luonnollinen osa heidän elämäänsä.
Olemme harrastaneet muun muassa pyöräilyä, laskettelua, hiihtoa, luistelua, voimistelua, balettia, trampoliinia, uintia, potkulautailua, pulkkamäkeä ja naruhyppelyä. Ei mitään kilpailumielessä, mutta monenlaista leppoisalla mielellä ja liikkumisen ilosta.
Vähintään yksi rinnalla kulkeva, turvallinen aikuinen, terveellinen ravinto, riittävä lepo ja liikkuminen — hyvän lapsuuden eväät ovat loppujen lopuksi näin yksinkertaiset.

