Arkeologiakeskus Untamala, Laitila

Kristinuskon tulo Suomeen -kesänäyttely kertoo ajasta ennen piispa Henrikiä. Vanhimmat Suomesta löydetyt ristiaiheiset korut ovat peräisin 800- ja 900-luvuilta, joskaan niiden omistajat eivät välttämättä ole ymmärtäneet korujensa symboliikkaa. Sen sijaan 1000-luvulta alkaen käytettyjen krusifiksien omistajat ovat jo olleet kristittyjä. Näyttelyssä on esillä muun muassa hopeinen krusifiksi, joka on peräisin Manner-Suomen vanhimmasta kristillisestä hautauksesta 1000-luvun alusta.

Pyhän Henrikin kappeli,
Kokemäki, Ylistaro

Uusgoottilaistyylisen tiilirakennuksen sisään kätkeytyy luhtiaitta, jossa piispa Henrikin sanotaan viettäneen viimeisen yönsä tammikuussa 1156 ennen onnetonta järvenjään ylitystä. Päivällä piispa saarnasi pikkuikkunasta hangessa seisovalle markkinaväelle. Yönsä korkea-arvoinen vieras nukkui monen vällyn alla yliskamarissa. Alkuperäistä saarnahuoneessa on ovi, loput hirret ovat keskiajalta.

Lallin kivi, Kotamäen
muinaisjäännös, Hiirijärvi

Tarina kertoo, että piispa Henrikin tapon jälkeen Lalli oli tullut katumapäälle. Hän oli jättänyt kotinsa Köyliönsaaren kartanon ja karannut Kotamäen metsään. Siellä hän oli tehnyt itselleen kivestä kodin, jossa asusteli. Harjavallan Hiirijärveltä löytyy edelleen kivi, josta ei Lallin itkun hiki koskaan kuivu. Kiven pinta on alati kostea.

Pyhän Henrikin kirkko, Nousiainen

Henrikin ensimmäinen hauta sijaitsi Nousiaisissa. Nykyisin paikalla on 1400-luvulla rakennettu kivikirkko. Kirkossa on sarkofagi, joka peittää alla olevan pyhimyksen haudan. Sarkofagia pidetään Suomen keskiajan arvokkaimpana yksittäisenä muistomerkkinä. Se on tehty mustasta kalkkikivestä ja peitetty kaiverretuilla messinkilaatoilla. Sivulevyjen kaiverrukset kertovat Henrikin kohtalokkaasta Suomen-matkasta. Nousiaisten kirkossa on myös monista kuvista tuttu keskiaikainen puuveistos, jossa Henrik-piispa polkee Lallin jalkoihinsa.

Turun tuomiokirkko

Turun tuomiokirkossa on säilynyt syvennys, jossa Henrikin jäännökset ovat olleet. Onpa kirkossa kuvakin Henrikin toiminnasta. Yksi R.W. Ekmanin 1850-luvulla alttarikuoriin maalaamista freskoista esittää piispa Henrikiä kastamassa suomalaisia Kupittaan lähteellä.

Köyliönjärven Kirkkokari, Köyliö

Pienellä saarella lähellä Lähteenkylän rantaa oli aikoinaan Köyliön ensimmäinen kivikirkko, Lähteen kappeli. Lallin on arveltu surmanneen piispa Henrikin saaren lähellä, mikä selittää hänen muistokseen rakennetun kappelin sijainnin. Kappeli tuhoutui todennäköisesti veden kohoamisen takia. Kirkkokarilla on nykyään piispan muistokivi ja pyhiinvaeltajien alttari.

Pyhän Henrikin ekumeeninen pyhiinvaellus la 18.6. Turusta ja lähipaikkakunnilta Nousiaisiin. Tarkemmat tiedot reiteistä ja aikatauluista www.henrikin.fi

Kivinen ruumisarkku kertoo piispa Henrikistä

Nousiaisten kirkkoon rakennettiin 1420-luvulla sarkofagi, jossa säilytettiin osaa piispa Henrikin luista. Sarkofagin sivuilla oleviin messinkilaattoihin on kuvitettu Henrikin elämästä kertova pyhimyslegenda.

Hävinneet kastetaan

Kuningas Eerik voittaa suuressa taistelussa pakanalliset suomalaiset ja piispa Henrik kastaa hävinneet.

Henrikin sarkofagin kuvalla ei ole paljonkaan tekemistä todellisuuden kanssa. Kristinusko tuli Suomeen kauppayhteyksien kautta rauhanomaisesti. Lounais-Suomessa ja Ala-Satakunnassa kristinuskolla oli 1100-luvulla jo vankka jalansija.

Jos jonkinlainen retki 1150-luvulla tehtiin, sen tarkoituksena oli vahvistaa olemassa olevaa liittosuhdetta. Muuhun ei mukana ollut näytösluonteinen sotajoukko olisi riittänyt.

Pyhän Eerikin legenda, jossa korostetaan retken sotaisuutta, on poliittista propagandaa. Eerikin poika Knuut kohotutti sen avulla isänsä pyhimyksen asemaan ja turvasi suvun oikeuksia valtaistuimeen.

Ruotsin vallan ja kristinuskon vakiintuminen Suomessa ei tapahtunut hetkessä. Vuonna 1171 tai 1172 kirjoittamassaan kirjeessä paavi valittaa sitä, että vihollisen uhatessa suomalaiset lupaavat säilyttää uskon, mutta kun olot rauhoittuvat, he palaavat vanhoihin tapoihinsa.

Lalli murhaa Henrikin

Kädet rukoukseen liittyneinä Henrik saa kuolettavan iskun. Lalli panee piispan kalotin päähänsä. Kun hän myöhemmin ottaa sen päästään, tukka lähtee mukana.

Kirkollisessa pyhimyslegendassa piispan murhalle on eri motiivi kuin kansan suussa kulkeneessa surmavirressä. Legendan mukaan piispa yritti kirkkokurilla nuhdella murhamiestä, ettei liian helppo anteeksisaanto yllyttäisi tätä rikoksiin. Lalli suuttui ja tappoi piispan.

Surmavirren mukaan Lallin vaimo Kerttu kieltäytyi antamasta piispalle ja tämän hevoselle ruokaa. Piispa käski renkiään ottamaan muonan, mutta maksoi siitä. Kerttu valehteli piispan lähteneen maksamatta. Siitä Lalli tulistui.

Englantilaissyntyinen piispa Henrik tuli Suomeen perustamaan seurakuntia ja vihkimään pappeja. Hän ehti toimia vain lyhyen ajan. Syynä surmaan ei ollut kristinuskon vastustus. Lalli ei ollut pakana, sillä kirkkokuria tai kestitystä ei olisi pakanalta vaadittu.

Ruumista kannetaan

Lallin surmaamaa piispaa kannetaan kirkkoon haudattavaksi. Kulkueen etunenässä kuljetetaan lippuja.

Legendan mukaan piispa itse määräsi ruumiinsa nostettavaksi härkäparin vetämään rekeen. Missä härät uupuivat, sinne piti rakentaa kirkko. Härät väsyivät Nousiaisissa. Piispan haudalle rakennettiin aluksi puinen kirkko, josta tuli kirkollisen elämän keskuspaikka.

Kun Turun tuomiokirkko valmistui 1300, osa Henrikin luista, luultavasti pää ja käsivarret, siirrettiin Nousiaisista Turkuun. Osa jäi edelleen Nousiaisiin. Tämän puolesta puhuu sekin, että Nousiaisten kirkon sarkofagi hankittiin vasta 1400-luvulla.

Turussa säilytetyt luut alkoivat kiinnostaa venäläisiä isonvihan aikaan 1700-luvulla. Pietari Suuri oli perustanut Pietariin muinaismuistokokoelman. Niinpä Henrikin luut toimitettiin vanhassa punaisessa kangaspussissa Pietariin. Luista yritettiin koota rautalankojen avulla luuranko. Koska venäläiset eivät saaneet kaikkia luita, yritys epäonnistui. Luut kuitenkin katosivat sille tielleen.

Keskisormi jäälautalla

Jäälautalla seilaa Henrikin keskisormi. Kun taustan puissa on suuret lehdet ja jossakin näkyy hedelmiä, jäälautan olisi pitänyt sulaa. Pyhä sormi teki useita muitakin ihmeitä. Yksi kerrotaan Henrikin legendassa. Sokea mies löytää jäälohkareella olevan sormen, sivelee sillä silmiään ja saa näkönsä takaisin.

Henrikistä on tiettävästi jäljellä enää värttinäluun sirpale, jonka sijoituspaikasta kilpaillaan. Luunsirua säilytettiin 1920-luvulle asti Turun tuomiokirkossa piispa Henrikin pyhäinjäännösarkussa. Sieltä se matkasi Helsinkiin Museoviraston tutkittavaksi.

Jotenkin kävi niin, että Museovirasto alkoi pitää luunpalaa omanaan ja kirjasi sen 50-luvulla esineluetteloonsa. Vuonna 1999 Museovirasto luovutti luun säilytyslippaineen katoliselle Pyhän Henrikin katedraalille.

Turkulaiset vaativat nyt luunsirua takaisin. Katolisia ajatus ei innosta. Heille pyhäinjäännökset ovat uskon kannalta tärkeitä.

Kiista odottaa ratkaisua. Museoviraston toiminnasta on tehty kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle.