Psalmit ovat rukousta, sydämen syvintä puhetta Jumalan kanssa. Niistä voin löytää puhuttelevan sanan omaan elämäntilanteeseen — aivan kuin se olisi sanottu juuri minulle ja sattuvammin kuin itse olisin koskaan osannut.

Jeesus rukoili oppilaittensa kanssa psalmien sanoin. Myös hänen äitinsä Maria rukoili ja ylisti Jumalaa psalmeilla. Ne elivät hänen sydämessään ja rukouksessaan.

Luther osasi psalmit ulkoa ja vetosi niiden lupauksiin rukoillessaan itsensä ja toisten puolesta.

Samalla tavalla psalmit voivat elää myös meissä, jos otamme tavaksemme lukea niitä ja annamme niiden tulla osaksi omaa rukoustamme ja elämäämme.

Psalmit eivät työnnä syrjään omaa rukoustamme, vaan syventävät, avartavat ja ravitsevat sitä. Persoonallinen, omin sanoin tapahtuva rukous näivettyy helposti, jos se jää ainoaksi rukoukseksi. Psalmit rohkaisevat rukoilemaan sanoin, joita en itse löydä tai uskalla sanoa.

"Minä olen köyhä ja avuton, Jumala, riennä avukseni. Sinä olet minun apuni ja pelastajani, Herra, älä viivy!" (Ps. 70:6)

Psalmit auttavat pukemaan hätäni sanoiksi. Ne vievät myös eteenpäin odottamaan Jumalan apua ja vastausta. Ne nostavat katseeni ja avaavat aistini aavistamaan, että Jumala on läsnä keskellä juuri tätä vaikeutta, vaikka en ole sitä vielä itse voinut nähdä.

Psalmien sanoin voin tuoda Jumalan eteen myös ne ihmiset, joiden tiedän olevan keskellä surua, suurissa vaikeuksissa, vailla suuntaa elämässä — ja joiden edessä olen neuvoton.

En rukoile yksin, vaan saan rukoilla psalmien sanoin yhdessä Jeesuksen kanssa ja kaikkien kristittyjen kanssa, jotka niihin joka päivä turvautuvat. Psalmien sanat antavat äänen niille, jotka nyt kärsivät, elävät pimeydessä, taistelevat uskonsa puolesta tai ovat menettäneet toivonsa tai kiittävät Jumalaa hänen avustaan.