Muutimme perheemme kanssa 1996 Tikkurilaan. Olimme edellisessä asuinpaikassa Kuusankosken ja Kouvolan seurakunnan kanssa jotenkin tutut ja tiesimme, mitä tapahtuu ja millaisiin juttuihin osallistumme.

Seurakunnan ilmoituksista lehdestä ei oikein saanut tolkkua, olisiko seurakunnassa raamattupiirejä. Ajattelin, että menenkin kyselemään seurakunnan toiminnoista oikein päivystävältä papilta.

Järjestin työasiani siten, että pääsin lähtemään ajoissa. Päivystävä pappi kiusaantui, kun saavuin. Kynnyksen yli hän kyseli, että mitäs minulla ja pakkasi laukkuaan. En minä halunnut siinä eritellä ajatuksiani, kun käytävällä höristeli korviaan pari uteliasta naista.

Minulla oli kurpitsan kokoinen herne nenässäni taitamattomasta käytöksestä ja keskusteluhalu väheni. Päivystävä pappi sanoi, että hänellä on tärkeä kokous, mutta ei hänen sinne ole pakko mennä ja jatkoi pakkaamista. Kuka tahansa tajuaa, että se tarkoittaa sitä, että "en ole asiastasi kiinnostunut".

Päivystysaika toki oli edelleen, vaikka pappi häipyi. Sain mukaani seurakunnan toiminnoista kertovan esitteen, vaikka sekin oli juuri vanhenemassa umpeen.

Kiukkuni laantui ja seuraavana päivänä otin itseäni niskasta kiinni. Uudelleen vaan papin pesään. Seurakuntatalon luona näytti hauskalle, kun naispastori ryntäsi ovesta ulos autolleen ja viitta liehui. Sisällä selvisi, että hän olikin päivystävä pappi.

Se siitä keskustelusta. Tulihan järjestettyä kahtena päivänä töistä aikaisempi lähtö turhien asioiden vuoksi, kun pöljä ajattelin, että päivystävä pappi –nimi tulee siitä päivystämisasiasta.

Seurakunnasta ei oikein ole löytynyt mitään sopivaa meille. Nyt on ikää 50 ja meni ratevasti
40:stä 50:een ilman seurakuntaakin. Valmiiksi iloitsen siitä, että vanhuksille on tarjontaa.

Tulihan sitä käytyä Rekolan kirkon piirissä ja Tikkurilassakin jossain vaiheessa omin päin, mutta ne piirit olivat enemmän sellaisten hallussa, jotka sympatiseeraavat näitä kaatajapappien juttuja. Itseä ei sellaiset tunnelmoinnit kiinnosta. Nyt sitä on jotenkin hyväksynyt sen tosiasian, että ei varmaan täällä voi oppia ketään pappiakaan tuntemaan, kun ei heitä ollut niissä ryhmissäkään pitämässä opillisia asioita aisoissa.

Kiitos kirjoituksesta "Pappi tavattavissa" (VL 19.5.) ja hienoa, jos asia nyt toimii. Aikanaan en saanut vastausta kirkkoherralta vaikka lähestyin kirjallisesti. Kai se yhteydenottoni meni "kylähullujen" mappiin, vaikka tutut ja työkaverit pitävät onneksi melko täysipäisenä miehenä!