Suomenruotsalainen Annika Luther on kirjoittanut kasvu- ja henkiinjäämistarinan, joka sijoittuu Venäjän taigalle. Lukioluokka on luontoretkellä Itä-Suomessa ja viiden hengen porukka irtautuu kanooteilla omille teilleen. Rankka sää ja voimakkaat virtaukset kuljettavat heidät kauas Venäjän puolelle.

Tyhmästä kanoottiretkestä kasvaa unohtumaton kokemus niin hyvässä kuin pahassa. Nuoret oppivat tuntemaan toisensa ja luonnon, mutta myös pahan, sillä erämaassa asuva shamaani ei ole sitä, miltä aluksi näyttää.

Lutherin luontokuvaus on elävää ja lukijasta tuntuu välillä, kuin olisi itse retkellä. Vertauskuvallisesti matka on aikuistumisriitti, jollaista nykynuoret eivät tavallisesti joudu kokemaan.

Kirjan aihe on poikkeuksellinen ja virkistävä, sillä Luther on kaivanut esiin vanhan nuortenkirjallisuuden lajityypin, eräseikkailun. Mukana on sopivin annoksin myös pohdintaa elämästä, kuolemasta ja ekologiasta. Rempseä kerronta tuo välillä mieleen Tuija Lehtisen, sillä myös nuorten keskinäiset suhteet ja tunne-elämä ovat voimakkaassa liikkeessä.