Tutkailin hiljakkoin, mitkä ovat kreikankielisen Uuden testamentin kymmenen yleisintä substantiivia. Tarkoitukseni oli antaa opiskelijoille osviittaa, mitä sanoja kreikan kurssilla ainakin kannattaa opetella.

Tutkailun tulos vastasi odotuksia. Ylivoimaisesti yleisin on Jumala, sitten Herra ja ihminen. Seuraavina ovat Kristus, isä ja päivä. Niiden jälkeen tulevat jaetulla seitsemännellä sijalla poika ja tuuli/henki. Kaksi viimeistä ovat veli ja sana/puhe. Jos erisnimetkin lasketaan, Jeesus tulee heti Jumalan jälkeen.

Mitä tuloksesta voi päätellä? Joku varmasti pystyy rakentamaan aineksista hartauspuheen, ja joku löytää niistä rakkauden kaksoiskäskyn.

Toisaalta tuskin keltään jää huomaamatta sanojen vahva maskuliinipitoisuus: Jumala, Herra, Kristus, isä, poika, veli. Samaan joukkoon kuuluu osin myös ihminen, sillä useassa tapauksessa asiayhteys viittaa siihen, että ajatellaan lähinnä miestä tai miehiä.

Yleisin selkeästi feminiiniä tarkoittava sana on nainen sijaluvulla 17 (esiintymiä 215), paitsi että sijaluvulle 16 kiilaa pienimmällä mahdollisella erolla (216 esiintymää) — mies!

Kiinnostavimpia kymmenen sanan joukossa on monimerkityksinen tuuli/henki, kreikaksi pneuma. Se tarkoittaa asiayhteyden mukaan milloin tuulta, milloin henkiolentoa, aavetta, ihmisen henkeä, milloin Jumalan Henkeä tai Pyhää Henkeä.

Tutuin kohta, jossa pneuma-sanan eri merkityksiä käytetään hyväksi, on kesäkuun ensimmäisen päivän nimipäiväsankarien Teemun ja Nikodemuksen kantaisän Nikodemoksen ja Jeesuksen yöllinen keskustelu: "Pneuma puhaltaa missä tahtoo" (Joh. 3:8). Syntyy sanaleikki, jossa pneuma voidaan ymmärtää yhtä hyvin tuuleksi kuin Hengeksi. Kääntäjä on pulassa, kun merkityksistä voi valita vain toisen. Eipä ihme, että nykyinen Kirkkoraamattu lisää asiaa koskevan alaviitteen.

Samassa yöllisessä keskustelussa esiintyy toinenkin sanaleikki. Jumalan valtakunnan pääsee näkemään vain se, joka syntyy "uudesti, ylhäältä" (Joh. 3:3). Kreikassa on tässä kohden vain yksi sana anoothen, mutta se voi tarkoittaa molempia. Kääntäjä on olettanut tarkoituksellisen kaksoismerkityksen ja turvautunut kaksoiskäännökseen.

Ehkä tässä on samalla pikku viitteitä siihen, miksi teologian opiskelijoille ei ole pahitteeksi opiskella kreikkaa.