— Kai sitä pelkää, että joku nauraa, jos ei uskalla kiivetä yhtä korkealle kuin muut, toteaa Oliver Mähönen Rekolanmäen koulun 3.- ja 4.-luokkalaisten palatessa luokkaretkeltä Tytyrin kaivoksesta Lohjalta.

Luokkaretkeläiset osallistuivat kaivoksen tunneleissa salainen agentti -koulutukseen. Leikkimielinen valmennus sisälsi hyppy-, tarkkuus- ja kiipeilytehtäviä. Niissä karttuivat oppilaiden yhteistyötaidot ja kyky kannustaa muita. Rohkeuttakin taisi tulla agenttioppilaille hitunen lisää.

Paluumatkalla linja-autossa keskustellaan pelosta ja sen voittamisesta.

— Jotkut ehkä tekevät jännittäviä juttuja vain siksi, että muut ajattelisivat sen ihmisen olevan sellainen, jota ei pelota mikään, miettii kolmasluokkalainen Jenna Jokinen.

— Jos ei pelottaisi, ei olisi tunteita. Ja se ei olisi hyvä! vastaa luokkakaveri Väinö Vasara.

Kolmasluokkalaiset pojat miettivät, käyvätkö aikuiset huvipuistolaitteissa siksi, että voivat kertoa kaikille, kuinka rohkeita ovat. Pohdinnan jälkeen löytyy kuitenkin muita selityksiä sille, miksi pelottavia asioita tehdään. Joku asia voi olla ihan kivaa, vaikka aluksi pelottaa, tai ihmiset haluavat vain uusia elämyksiä.

Kaivoksen jäädessä taakse keskusteluun sekoittuvat pelot yleensä. Neljäsluokkalainen Josiina Niemi muistaa pelänneensä taidenäyttelyn pimeässä huoneessa. Luokkakaveri Saara Lehtinen tietää, että omalla takapihalla on liikkunut humalainen ja se tuntui pelottavalta. Huvipuistolaitteet ja ennen kaikkea Linnanmäen vuoristorata muistuu monelle mieleen liiankin jännittävänä kokemuksena.

Roni Taipale toteaa vielä, että ei kannata välittää muiden huuteluista. Itse aina tietää, mihin kykenee ja mitä haluaa.

— Muut ovat väärässä, päättää Roni.