Tuskinpa olisi nuori Keijo Ahtola kultaseppäkoulua käydessään uskonut, että hän alkaa jonakin päivänä tehdä muovista helistimiä.

Niin vain kävi, että mies perusti 1950-luvun lopulla Helsingin Tapanilaan muovitavaroita valmistavan tehtaan, jonka tärkeimmäksi tuotteeksi tuli joitakin vuosia myöhemmin vauvanhelistin.

— Muovi oli silloin uusi materiaali, joka kiinnosti ihmisiä. Jotakin kertoo se, että esimerkiksi muovikampa maksoi yhden markan, kun työntekijän keskimääräinen tuntipalkka oli kolme ja puoli markkaa tunnilta, Ahtola muistelee.

— Nykyään muovia käytetään melkein missä vaan, joitakin ihmisen osiakin voidaan korvata muovilla.

Ahtola on suunnitellut vuosien varrella liki 30 erilaista helistinmallia. Kultasepän koulutus oli enemmän kuin tarpeen helistimien teräsmuottien kaivertamisessa, joka on erittäin tarkkaa ja työlästä puuhaa.

— Kultasepän opintoihin kuului myös käsivarapiirustuksen kurssi Ateneumissa. Siitä on ollut tässä työssä paljon apua.

Vauvan ensimmäinen nukke

Keijo Ahtolan yrityksessä on valmistettu yli 40 vuoden aikana satojatuhansia helistimiä. Valmistus tapahtuu koneellisesti, jonka jälkeen ne myös pakataan itse myyntiin. Tuotteiden markkinointi on sen sijaan hoitunut jo pitkään ulkopuolisen tahon kautta: ne kuuluvat monelle tuttuun Ainu-sarjaan.

Yrittäjän mukaan helistimissä on erityisen tärkeää myrkyttömien väri- ja muovimateriaalien käyttäminen. Nehän ovat kapistuksia, joita vauvat maiskuttelevat ja pureskelevat suussaan.

Ahtolan helistimiä löytyy edelleen monen suomalaiskodin lelulaatikosta. Yhtenä pinnalla pitävänä tekijänä on ollut se, että 1990-luvun lopulla kaksi hänen suunnittelemaansa helistinmallia, Hymy ja Saturnus, valittiin lasta odottaville perheille jaettavaan äitiyspakkaukseen. Saman tien Hymy-helistin sai uuden nimen Kasvo.

— Pakkaukseen nähtävästi haluttiin turvallinen kotimainen lelu, joka kestää käyttöä ja puhdistusta. Kasvo-helistimessä on hymyilevät kasvot, joten se voi toimia samalla vauvan ensimmäisenä nukkena, Ahtola tuumii.

Omat lapset lelujen testaajina

Keijo Ahtola siirsi yrityksensä Länsi-Vantaalle vuonna 1967. Hänen Anja-vaimonsa on työskennellyt yrityksessä alusta lähtien, jonka lisäksi heillä on ollut kaksi, kolme ulkopuolista työntekijää.

Pariskunnalla on kuitenkin alkanut ikä painaa, ja sen vuoksi yrityksessä on tehty viimeisen vuoden ajan osa-aikaista työviikkoa. Ulkopuolista työvoimaa on enää yhden henkilön verran.

— Teemme nyt pelkästään helistimiä, mutta aiemmin valmistimme kaikenlaisia muovitavaroita. Osa niistäkin liittyi lapsiin, sillä tuotannossa oli lapioita, ämpäreitä ja hyppynaruja, Keijo Ahtola kertoo.

Kuten arvata saattaa, helistinten ja muiden lapsille tarkoitettujen tavaroiden testaamisessa on käytetty omia lapsia ja myöhemmin lastenlapsia.

— Samat lelut ovat todella olleet käytössä kahdella sukupolvella, Ahtola naureskelee.

Yritykselle etsitään jatkajaa

Muutto Vantaalle oli Ahtoloille aikoinaan suuri elämänmuutos. Molemmat olivat viettäneet lapsuutensa ja nuoruutensa Helsingissä, joten Vantaa tuntui heistä täysin maaseudulta.

— Aluksi oli ihan kauheaa, mutta pikku hiljaa aloimme viihtyä. Tosin lentomelu haittaa ajoittain aika lailla, sanoo luonnonkauniilla pientaloalueella asuva ja työskentelevä pariskunta.

Suomen viimeisen helistimien valmistajan aikomuksena on jäädä lähivuosina kokonaan eläkkeelle. Keijo Ahtola toivoo, että työlle löytyisi jostakin jatkaja, sillä omilla lapsilla ei ole kiinnostusta yrityksen jatkamiseen.

— Tiedän kyllä, ettei tällaisen yrityksen vetäminen ole helppoa. Kiinalaiset tekevät nykyään suurimman osan Suomessa myytävistä leluista ja heidän kanssaan on vaikea kilpailla hinnoissa.
Keijo Ahtola valmisti viitisensataa helistintä ke 18.5.