Opiskeluaikoinani 1980-luvulla käytiin kovasti keskustelua siitä, onko ikuinen taloudellinen kasvu mahdollista, milloin mikäkin luonnonvara loppuu ja mikä on luonnon kantokyky. 1990-luvun laman jälkeen tällainen keskustelu on ollut harvinaista ainakin valtamediassa.

Onko niin, että ihmiskunta on keksinyt keinot, joilla rajallinen maapallo ei enää aseta esteitä rajattomalle kasvulle? Kenties teknologia on niin edistyksellistä, että luonnonvarojen hupenemisesta tai ympäristön saastumisesta ei tarvitse enää kantaa huolta. Kaikki maailman maat ja miljardit ihmiset voivat todella tavoitella länsimaiden elintasoa, joka sekin voi vuosi vuodelta yhä parantua. Olemmeko siis saavuttamassa maanpäällisen paratiisin?

Tai sitten on käynyt niin, että kulutusyhteiskunta ja sen rahaa ja yksilöllisiä ratkaisuja korostavat arvot ovat peittäneet alleen kriittisen keskustelun. Moni tuntee toki huolta sekä omasta että maailman tulevaisuudesta — globalisaatiosta, terrorismista ja työpaikoista. Lääkkeet, joita tarjotaan ratkaisuksi, ovat kovia: vyön kiristystä ja tahdin tiivistämistä. Tavoite on joka tapauksessa selvä: vain taloudellinen kasvu voi taata suomalaisten ja koko maailman onnen.
Harva enää kyseenalaistaa koko jatkuvan kasvun ideologiaa, eikä itsestänikään tunnu mukavalta ajatella, että jossakin tulevat rajat vastaan. Se tietää väistämättä rajoituksia myös omaan elämäntyyliin.

Pelkään kuitenkin, että taloudellisen kasvun tie ei sittenkään ole loputon. Insinööritaidolla rajoja voidaan varmaan venyttää, mutta maapallo on pieni. Pitäisikö siitä olla huolissaan ja alkaa tosiaan miettiä, onko olemassa muita vaihtoehtoja kuin rajattoman kasvun tie?

Luin kevättalvella Pentti Linkolan kirjaa Voisiko elämä voittaa. Linkolan monet ajatukset ovat mahdollisimman kaukana omista ajatuksistani, mutta hänen luonnossa tekemänsä tarkat havainnot pakottivat miettimään, missä ihmiskunta oikein on menossa.
Olemmeko pikku hiljaa tuhoamassa oman elämämme edellytykset? Kun Raamatun luomiskertomuksessa annetaan ihmiselle tehtävä viljellä ja varjella maata, miten olemme tätä tehtävää hoitaneet?