Olen vartin retriittien uskollinen lukija. Kiitos niistä! Nimen kyllä voisi muuttaa "viikon retriitiksi", sen verran usein niihin tulee palattua uudelleen. Kummasti ne antavat sulateltavaa koko viikoksi. Niin kuin esimerkiksi viimeksi Lauri Maaralan Kevyt rukous -juttu (VL 19.5.).

Kiireisinä aikoina saattaa mennä useampikin viikko, että tuo palsta ja sen ohjaama rukous ovat minulle ainoa hengellisen elämän muoto. Vaikka kaipaankin ehtoollista, en oikein jaksaisi herätä pyhäaamuna kirkkoon. Veruke kai se jaksamattomuus vain on.

Voisin kuvitella, että poikkeaisin kirkossa arki-iltana kävelylenkin yhteydessä tai illansuussa töistä tullessani. En kaipaisi monimutkaisia menoja tai pitkää saarnaa. Virsistäkään en niin välitä. Hyvin riittäisi vartin retriitin tyylinen lyhyt ja punnittu puhe ja sen jälkeen sitten ehtoollinen.

Voisiko tämmöistä kokeilla? Vai onko tämänkaltaisia kirkkoiltoja jo jossakin?