Vuosia sitten silloinen kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtaja Juhani Veikkola päätteli, että maailman muuttuessa tarvitaan uusia apuvälineitä moraalikäsitysten pohtimiseen. Asiaa pohtineen työryhmän työn tulos julkaistiin tiistaina nimellä Kansalaisvastuun katekismus.

— Vaikka päädyimme puhumaan kansalaisvastuusta, ei painopiste tarkasti ottaen ole sanassa kansalainen. Pikemminkin kyse on ihmisen vastuusta yhteisön jäsenenä, kertoo työryhmän puheenjohtaja, professori Antti Raunio.

Niinpä katekismusta ei ole tarkoitettu käsikirjaksi kansalaisjärjestöaktiiveille, vaan kenen tahansa käyttöön. Kansalaisvastuun katekismus -nimen toinenkin sana vaatii selitystä.

— Luterilaisen käsityksen mukaan etiikasta ja ihmisen yhteisöllisestä elämästä ei voi kirjoittaa kirjaa, josta löytyisi sääntö joka tilanteeseen. Mutta eivät myöskään katekismuksiksi nimitetyt, perinteiset kristillisen opin esitykset ole sellaisia, toteaa kirjaan tekstejä kirjoittanut teologian maisteri Mikko Huotari.

Katekismusten tarkoitus on antaa kristitylle sellaiset elämän eväät, joita voi ja tulee päivittäin tutkistella, mietiskellä ja soveltaa.

Ei vain jälkikäteisarvioita

Huotari on huomannut, että yleensä moraali astuu näyttämölle silloin, kun jokin menee pieleen tai kun ollaan ristiriitatilanteessa.

— Silloin, kun asiat sujuvat entiseen tapaan, ei moraaliin useinkaan kiinnitetä mitään huomiota.

Katekismuksen kirjoittajat uskovat kuitenkin, että ihmisen kaikella toiminnalla, myös arkisilla ajankäyttö- ja ostopäätöksillä, on moraalinen ulottuvuus silloin, kun ratkaisut vaikuttavat toisiin ihmisiin ja luontoon.

— Ihminen on moraalinen olento, joka kykenee tekemään ratkaisuja hyvän ja pahan, oikean ja väärän välillä. Säilyttääkseen itsekunnioituksensa ja ihmisarvonsa hänen on toimittava vastuullisesti ja tehtävä sitä, mikä on oikein, Raunio selittää.

Globalisoituvassa maailmassa ihmisten tekemien ratkaisujen seuraukset ulottuvat entistä pitemmälle ja muuttuvat työelämän, talouden ja yhteiskuntarakenteiden muuttuessa.

— Pystyäkseen toimimaan vastuullisesti on tunnettava vaikutusketjuja, ja niiden selville ottaminen vaatii vaivannäköä. Tästä uusi katekismus haluaa muistuttaa, Raunio jatkaa.

Vaikutusten ennakointia

Katekismuksen tekijät luottavat ihmisten haluun ja mahdollisuuksiin hankkia tietoa päätöstensä tueksi, eivätkä siis ole juurikaan kuvailleet vaikutusketjuja.

— Silti on selvää, ettei esimerkiksi hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen ole vain viranomaisista kiinni, vaan myös siitä, mitä ihmiset haluavat ja minkä puolesta he toimivat ja äänestävät.

Katekismuksen lähtökohtana on ihmiskäsitys, jonka mukaan ihminen on "paitsi järkeään käyttävä, tahtova ja tunteva olento, myös hengellinen, Jumala-suhteessa elävä olento".

— Emme siis ajattele, että ihmisestä pitäisi tulla täydellinen eettinen toimija: ihminen on rajallinen olento, joka elää armon varassa. Rajallisuuden takia on hyväksi, ettei ihminen jumiudu oikeassa olemisen harhaan, vaan kyselee, mikä juuri tässä tilanteessa on oikein, Raunio sanoo.

Vastaus siihen, mikä on oikein, ei Raunion mukaan löydy yleisestä mielipiteestä. Ihmisen oma moraalitajukaan ei ole aina kohdallaan. Arvioinnin apuna voi käyttää vanhoja, koeteltuja kriteerejä: rakkauden kaksoiskäskyä, kultaista sääntöä ja kymmentä käskyä.

Kansalaisvastuun aakkosia

Kohtuullisuus

"Kohtuullinen ihminen välttää kaikkea tarpeetonta kuluttamista eikä ylipäätänsä tee omistamisesta suurta numeroa."

Lähimmäisenrakkaus

"Rakkaudessa olennaista ei ole se, että rakastetaan sitä, mikä on rakastamisen arvoista. Ajatus on päinvastoin se, että rakastaminen tekee kohteestaan arvokkaan."

Pitkäaikaistyöttömyys

"Kristillisestä arvopohjasta nousee tärkeä näkökulma: yhteiskunnallinen lähimmäisenrakkaus, joka tarkoittaa, että kaikille jäsenille turvataan heidän kyvyistään ja ansioistaan riippumatta kohtuullinen toimeentulo."

Terrorismi ja terrorisminvastainen sota

"Terrorismin taustalla on ainakin osittain maailmassa vallitseva köyhyys ja epäoikeudenmukaisuus. — — Kirkkojen on olennaisen tärkeää osoittaa yhteenkuuluvuuttaan kaikkien maailman ihmisten kanssa ja haluaan auttaa heikommassa asemassa olevia riippumatta heidän uskonnostaan ja poliittisesta katsomuksestaan."

Äänestäminen

"Lähimmäisenrakkaus on peruslähtökohta yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle, solidaarisuudelle, ihmisarvon ehdottomalle kunnioitukselle ja tasa-arvolle. Niiden toteutumiseen voi vaikuttaa nimenomaan äänestämällä."

Kansalaisvastuun katekismus. Suomen ev.lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2005:3.