Pyhän Kolminaisuuden päivän messu on rippikouluryhmän kutsujumalanpalvelus. Jännittää — olemme tavanneet nuorten kanssa vasta muutaman kerran, leirijakso on pian edessä. Miten rippikoulumme mahtaa jatkua?

Pyhän Kolminaisuuden päivä on uskontunnustuksen päivä. Rippikoulu huipentuu heinäkuussa konfirmaatioon, jossa nuoret alttarin edessä yhdessä seurakunnan kanssa lausuvat uskontunnustuksen. "Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen…"

Kirjailija, pastori Jaakko Heinimäen mukaan uskontunnustus voisi alkaa "me toivomme, että Jumala olisi olemassa". Miten rippikouluaan käyvä nuori mahtaa mielessään aloittaa uskontunnustuksen? Ehkä se alkaa "minä uskon", ehkä "minä epäilen". Rippikoulu on epäonnistunut, jos uskontunnustus konfirmaation jälkeen alkaa "minua ei voisi vähempää kiinnostaa koko Jumala".

Jumalanpalveluksessa, yhteen ääneen lausuttuna, uskontunnustus ei varsinaisesti ala "minä uskon", vaan "me uskomme". Usko on yhteinen ja jaettu, ei henkilökohtainen mielipide. Silloin kun omasta uskon tilasta ei oikein tiedä, voi kirkon yhteinen usko kantaa. Siihen uskoon meidät liitetään jo kasteessa.

Usko on Jumalan lahjaa, ei oma teko. Siksi uskontunnustus on ennen muuta rukous ja ylistys. Lukemalla uskontunnustuksen pyydämme siinä kuvattua pelastavaa uskoa itsellemme ja kiitämme Jumalaa hänen rakkaudestaan.

Ensi sunnuntai on Pyhän Kolminaisuuden päivä. Sen aihe on Salattu Jumala. Alttarilla on valkoinen liina ja kuusi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 95:1–2, 6–7, Job 37:21–24 tai Saarn. 8:16–17 ja Ef. 4:1–6 ja Joh. 15:1–10.