Kun piispa Ilkka Kantola ilmoitti alkuvuodesta avioerostaan, moni pikku-uutisen nähnyt saattoi hymähtää, että sattuu sitä paremmissakin piireissä: avioliitto ei aina onnistu ja usein ainakin jompikumpi puolisoista töpeksii.

Aluksi jokamieskristitylle oli itsestään selvää, ettei papeilta sen paremmin kuin piispoiltakaan voida vaatia korkeampaa moraalia kuin muilta. Sehän kuuluu katolisesta selibaatista luopuneen uskonpuhdistajan Martti Lutherin ydinopetuksiin.

Lööppimaakarit eivät näyttäneet tuntevan Lutheria. He ryhtyivät puhumaan pettäjäpiispasta, vaikka piispa Kantolan ei ole paljastettu syyllistyneen petokseen piispan viranhoidossaan. Eri asia on, mitä hän on tehnyt puolison tai perheenisän "virassaan".

Kun lööpit sitten kertoivat piispan pettäneen vaimoaan papin kanssa, Kantola totesi lööppien — ja piispallisen toverituomioistuimen — jälkeen, että hänen ammatillinen uskottavuutensa on mennyt yksityiselämän sotkujen tultua julkisiksi. Hätäpäissään Kantola meni ja erosi virastaan.

Siinä vaiheessa vapaamieliset kristityt älähtivät ja keräsivät nimiä sen puolesta, että Kantola voisi jatkaa virassaan. Eihän hän ollut sen pahempi muutkaan, vaan Yölintu-yhtyeen laulun sanoin: "en ole pyhimys, en paholainen / sattui tielleni vain suurenmoinen nainen / yhden suukon varkain saadun vuoksi seison taikka kaadun…"

Vetoomus ei tuottanut tulosta, Kantolan piispuus meni, mutta löytyipä toinen työpaikka Helsingin diakonissalaitoksen perhetyön johtajana. Samoihin aikoihin Kantola avioitui salarakkaansa kanssa.

Onko tapahtunut "liian paljon, liian nopeasti"? Kuinka Kantola voi olla uskottava perhetyön johtaja, kun hän on jo valmiiksi nopeilla elämänkäänteillään turhentanut kirkon perheneuvonnan 50-vuotisen kokemuksen siitä, ettei naimisiin pidä mennä liian nopeasti, eikä ainakaan heti avioeron jälkeen?

Toisenkin perheneuvojien viisauden Kantola on asettanut kyseenalaiseksi pönkittämällä myyttiä suuresta rakkaudesta, joka vie jalat alta ja jonka tieltä kaikki muu saa väistyä.

Vauhtisokeuden valtaama Kantola on ottanut Yölinnun laulun liian tarkasti, jatkuuhan se "seison taikka kaadun / enkä tunne katumusta". Siinä samassa hän onkin alkanut näyttää pahikselta.

Ja jokamieskristityt ovat alkaneet kaivata ex-piispalta edes pientä julkista suhteellisuudentajun osoitusta, ymmärtävää kumarrusta tai anteeksipyyntöä jonnekin suuntaan, mieluimmin tietenkin ex-vaimolle — ja ehkä joku ripe julkisuuteenkin asti.

Henkilökuva Ilkka Kantolasta ti 24.5. klo 17.30 ja uusintana to 26.4. klo 17.30 Yle Teemalla