Petteri Ikonen ja Jussi Puuronen ovat olleet naapureita kolme vuotta. Toisiinsa he ovat tutustuneet suurin piirtein samanikäisten lastensa kautta jo kahdeksan vuotta sitten osallistuessaan aktiivisesti Päiväkummun koulun vanhempainyhdistyksen iltamatoimintaan.

Jussi toimii tietoliikennealalla myyntijohtajana. Petteri on taiteen tohtori ja työskentelee tutkimusjohtajana. Miehet kokevat toisensa hengenheimolaisiksi.

Petterillä on pelkkää hyvää sanottavaa häntä kymmenen vuotta vanhemmasta naapurista.

— Jussi osaa ilmiömäisesti huomioida pienien vihjeiden perusteella muiden avuntarpeen. Minua viehättää myös Jussin hienotunteisuus sekä ripeä ryhtyminen sanoista tekoihin. Samanlaista naapuruutta en ole aiemmin kokenut.

— Myös lapset tietävät, että naapurista voi puolin ja toisin pyytää apua, Petteri lisää.

Jussi puolestaan arvostaa naapurinsa myönteistä elämänasennetta, selkeitä mielipiteitä ja luotettavuutta.

— Petteriä on helppo lähestyä. Hänen auttamistahtonsa kumpuaa suoraan sydämestä, Jussi kehaisee.

Petteri miettii, että naapuruussuhde taitaa olla kuherteluasteella, sillä he eivät ole vielä tähän mennessä onnistuneet löytämään aihetta eripuraan.

— Talven jälkeen koko naapurusto tuntuu heräävän talvihorroksesta. Samalla yhdessäolo pihoilla lisääntyy huimasti, hän toteaa.

Kohtaamisia raja-aidalla

Tavatessaan toisensa miehet puhelevat yleensä ajankohtaisista aiheista — sekä lentopallon pelaamisesta, golfista ja grillausmenetelmistä. He voivat uppoutua syvällisesti myös kiinteistönhoidon maailmaan.

Tähän mennessä miehet eivät ole tunteneet tarvetta puhua poliittisista tai uskonnollisista näkemyksistään.

— Emme ole vielä ennättäneet parantaa maailmaa nestemäisten eliksiirien voimalla. Ehkä sekin on tänä kesänä koettava yhdessä, Petteri virnuilee.

Nelivuotiaan Nuusku-koiran isäntä Petteri on raja-aitaan nojaillessaan esitelmöinyt viime viikkoina innokkaasti koirien kouluttamisesta. Neuvot ovat olleet Jussin mukaan tarpeen, sillä perheen tyttären Pomo-niminen koiranpentu on ollut taajaan hänellä hoidossa.

— Koirat ovat tervetulleita vipeltämään myös naapurin tontille, miehet lupaavat.

Pyyteetöntä auttamistahtoa

Petteri ja Jussi auttavat toisiaan muun muassa omakotitalojensa kunnostamisessa. Tulevana kesänä he aikovat kunnostaa yhteisen raja-aitansa. Miehet lainaavat toisilleen työkaluja ja kokoavat tarpeen mukaan yhteisvoimin puutarhakalusteita.

Pari kesää sitten Petteri auttoi Puurosten perhettä sisätilojen remontissa. Kunnostustyön ajan Puurosten huonekalut olivat säilössä Ikosten kellarissa. Sähköinsinöörin koulutuksen saanut Jussi on puolestaan autellut naapuriaan muun muassa sähköteknisissä kysymyksissä.

23 vuotta samassa talossa asuneen Jussin mukaan Veijontien asukkailla on ollut aina tapana auttaa toisiaan.

— Naapuriapu on hienoa lähimmäisyyttä. Huolehdimme toisistamme, ja tarpeen mukaan pidämme silmällä toistemme omaisuutta, Jussi tietää.

Naapurit eivät ole pelänneet tarttua isoihinkaan haasteisiin. Pari kesää sitten liki kaikki kuntonsa puolesta talkoisiin kyenneet veijontieläiset maalasivat yhdessä erään naapurinsa talon ulkoseinät. Projektiin ryhdyttiin Jussin innostamana. Talo sai uuden maalin viikossa.

Miesten mielestä Veijontien asukkaat muodostavat harvinaisen kiinteän yhteisön.

— Kerroin tuttavilleni maalausprojektistamme. Monet pitivät sitä aika kummallisena ilmiönä, Petteri muistelee.

Kulmakunnan muiden asukkaiden tavoin Jussi ja Petteri osallistuvat naapurustonsa perhejuhliin mielellään. Uuden vuoden yönä on vuosikausia ollut tapana kokoontua ampumaan yhdessä ilotulitteita.

— Kesäinen nyyttikestiperinne meiltä vielä puuttuu, he toteavat.

— Kun kerroin tuttavilleni maalausprojektistamme, monet pitivät sitä aika kummallisena ilmiönä.