Luin hämmästyneenä jutun terapeutin harha-askelista (VL 21.4.). Jo on aikoihin eletty! Mitä pahaa siinä on, jos ihminen haluaa kertoa onnestaan? Eikö se usein ole niin, että jos onneen meinaa pakahtua, siitä ei kerta kaikkiaan pysty olemaan hiljaa.

Ei se ole syytös entiselle vaimolle tai kenellekään, että itsellä on eron jälkeen hyvä olla tai että joku uusi ihminen on "parasta mitä minulle on tapahtunut". Joskus vaan niin voi olla — myös terapeutilla. Eikö eron tarkoituskin ole selvittää asiat, että kykenisi taas kokemaan elämän riemua?

En tiedä, mutta luultavasti Hellstenin ex-vaimo on myös nykyisin onnellinen tahollaan. Hän ei ole ollut julkisuudessa aiemmin, miksi siis nytkään. Jos Hellstenillä olisi jäänyt asiat selvittämättä entisessä liitossaan, tuskin hän kertoisi julkisesti nykyisestä onnestaan. Kun pöytä on puhdistettu, voi jatkaa eteenpäin. Eihän onni ole edes mahdollista, jollei ole selvittänyt perin pohjin sekä omia tunteitaan että menneitä suhteita ja niihin liittyviä ongelmia.

Asiaa sen enempää tuntematta voisin myös veikata, että Hellstenin suhde lapsiinsa on kunnossa. Olen huomannut, että usein niiden, jotka kokevat jostain syystä huonoa omaatuntoa suhteessaan lapsiinsa, täytyy joka mutkassa vakuutella ja todistella rakkauttaan heitä kohtaan tai korostaa omaa vanhemmuuttaan.

Vanhemman tasapainoinen suhde lapseen kestää myös muutokset, joita elämässä tapahtuu. Uskon, että Hellstenin suhde lapsiinsa on suora ja avoin ja asiat on heidän kanssaan perusteellisesti käsitelty. Ei kai isän onni voi heitä satuttaa! Miten kieroutunut ajatuskin, että toisen onni voisi vahingoittaa. Sitä paitsi onhan isän suhde lapsiin täysin eri asia kuin miehen ja naisen välinen suhde.

Eihän se, että Hellsten sanoo nykyisen vaimonsa olevan parasta, mitä hänelle on tapahtunut, mitätöi menneisyyttä. Kaikki mitä on tapahtunut, on tarvittu, varmasti puolin ja toisin, että kykenee tuntemaan aitoja tunteita.