Anu Puustisen ja Ville Haran suunnitelma Polku voitti vuonna 2003 siunauskappelista järjestetyn yleisen arkkitehtikilpailun. Nimi viittaa ihmisen elämään vaelluksena. Vaellus-teema toistuu vainajaa saatettaessa: saattoväki kulkee kappeliin muuria seuraten, sisällä valon johdattamina kohti alttarin kirkkautta.

Puustisen ja Haran suunnittelutyön lähtökohtana oli Helsingin pitäjän kirkon ympäristö ominaispiirteineen. Nykyisen kappelin paikalle suunniteltu uusi kappeli muureineen tulee eheyttämään aluetta. Samalla se jatkaa hautausmaan vanhan osan kivimuureja.

— Halusimme rajata pois näkyvistä esimerkiksi pysäköinnin ja huoltotyöt. Ne jäävät muurin taakse, arkkitehti SAFA Anu Puustinen kertoo.

— Samalla halusimme korostaa tämän ympäristön ainutlaatuista, juurevaa henkeä. Paikka oli todella kiehtova ja haastava ja antoi sen vuoksi hyvät lähtökohdat suunnittelulle. Samaa kappelia ei voisi tehdä muualle.

Ympäristö ja siellä olemassa olevat rakennukset vaikuttivat paitsi suunnittelun lähtökohtiin, myös kappeliin valittuihin materiaaleihin. Luonnonkiveä, tiiltä ja kuparia on alueella muuallakin. Materiaalivalinnoissa on otettu huomioon myös kestävyys, sillä kappelin käyttöiän on tarkoitus olla 200 vuotta.

Vaellus päättyy kirkkauteen

Anu Puustisen mukaan tavoitteena on hautajaisseremonian rauhallinen eteneminen. Kappelia lähestyttäessä nähdään muurit ja kellotorni, jotka kuvaavat ihmisen maallista vaellusta ja sen päättymistä.

Katettu sisääntulopiha soveltuu hiljentymiseen. Kesällä pihalla on matala vesiallas, talveksi luonnonkivipohjainen allas tyhjennetään vedestä ja siitä tulee kivipuutarha.

Pihalta tullaan hämärään ja matalaan aulaan, josta aukeaa näkymä tulosuuntaan. Aulassa voi istahtaa hetken, katsoa taaksepäin muistoihin ja elettyyn elämään.

Sieltä siirrytään saliin tiilimuurin viertä ylävalonauhan johdattamina. Valo tulee muurin ja katon väliin sijoitetusta ikkunasta. Anu Puustinen kertoo, että suunnitteluvaiheessa hänen mielessään pyöri psalmi 23, "Herra on minun paimeneni". Siitä syntyi ajatus johdatuksesta, jota ylhäältä tuleva valo symboloi. Matala aulatila kohoaa kuparipintaiseksi kappelitilaksi. Alttari kylpee valossa, ja siellä on muurin käännekohta.

— Kappelisaliin tultaessa näkymä ohjautuu hautausmaalle. Patinoitu kupariverkko peittää ikkunaa, joten siitä ei näe tarkasti ulos. Se on ikään kuin tuonpuoleisuuden verho. Eihän meistä kukaan tiedä, mitä tuolla puolen tapahtuu, Anu Puustinen kuvailee.

Toimituksen jälkeen kappelista siirrytään hautausmaalle poistumispuutarhan kautta. Anu Puustinen kertoo, että he haluaisivat puutarhaan kukkivia puita ja lehteviä lehtipuita muistuttamaan paratiisista. Puutarha on läsnä myös kappelissa, sillä puiden varjot heijastuvat muurin rapattuun pintaan.

Rauha surra

Uuteen siunauskappeliin tulee kaksi kappelisalia ja lisäksi pieni uurnanluovutustila. Isommassa salissa on 130 istumapaikkaa, pienemmässä 30. Kellarikerroksessa on vielä näyttötila, jossa omaiset voivat käydä katsomassa vainajaa.

Anu Puustinen kertoo, että suunnittelutyössä on ollut mukana myös akustikko. Näin on pyritty varmistamaan, että eri tiloissa samanaikaisesti meneillään olevat toimitukset eivät häiritse toisiaan. Siunaustilaisuuden tunnelma säilyy eheänä myös sen ansiosta, että kappelista poistutaan eri ovesta kuin sinne on tultu.

— Siunauskappelin on tarkoitus olla rauhallinen ja lohduttava tila. Ajattelimme suunnitellessamme saattajien surua. Sille on tilaa ja rauhallinen ympäristö. Toivottavasti kappeli on myös valoisa ja toivoa antava.

Symboliikan ja tunnetilojen lisäksi suunnittelussa oli otettava huomioon runsaasti käytännön näkökohtia. Tärkeää oli esimerkiksi henkilökunnan työolosuhteiden parantaminen ja yleensäkin tilojen toimivuus.

Nykyinen, vuonna 1976 valmistunut kappeli ei vastaa nykyajan vaatimuksia. Siellä on huono ilmanvaihto ja esimerkiksi vainajien siirtäminen on hankalaa. Uuteen kappeliin tulee arkkunostimet molempiin saleihin ja suuremmat kylmäsäilytystilat.

Kappelia suunnitellessaan arkkitehdit ovatkin kuulleet eri tahoja: niin seurakunnan työntekijöitä kuin hautaustoimistojen väkeä. Liikuntaesteiset on otettu huomioon siten, että ensimmäisen kerroksen tiloissa ei ole portaita lainkaan, ja kellarikerrokseen pääsee henkilöhissillä.

Luonnonvalo rakennuselementtinä

Polku oli Anu Puustisen uran ensimmäinen kilpailutyö. Tuolloin hän oli vielä opiskelija. Siunauskappelin arkkitehtikilpailuun tuli 194 ehdotusta, joten voitto tuntui sitäkin upeammalta.

— Siunauskappelin suunnitteleminen oli todella iso haaste meille molemmille. Hienoa oli saada tällainen työ näin nuorena, Anu Puustinen sanoo.

Hänen ja Ville Haran työ Polun parissa ei ole vielä ohi. Nyt odotetaan rakentamispäätöstä, sen jälkeen rakennuslupaa. Kun rakennuslupa on saatu, alkaa yksityiskohtaisten urakka- ja työkuvien piirtäminen. Tämänhetkisissä luonnossuunnitelmissa on vasta rakennuksen päälinjat.

Ratkaisematta on vielä sekin, millainen taideteos alttariseinälle tulee. Sivulta ja ylhäältä tuleva voimakas luonnonvalo asettaa omat vaatimuksensa taideteokselle. Anu Puustinen arvioi, että esimerkiksi reliefi sopisi tilaan.

— Taideteoksesta järjestetään ilmeisesti kilpailu. Osallistujilla on aika vapaat kädet suunnitella polku-teemaan liittyvä teos, Puustinen sanoo.

Tänä vuonna Anu Puustinen ja Ville Hara osallistuivat Helsingin Kamppiin tulevan Simonkappelin arkkitehtikilpailuun, jossa he saivat kunniamaininnan. Puustinen kertookin olevansa hyvin kiinnostunut sakraalitilojen suunnittelusta.

— Kun suunnitellaan kirkkoja tai kappeleita, luonnonvalo voidaan ottaa yhtenä elementtinä mukaan suunnitelmaan. Sakraalitiloihin liittyy hyvin vahva tunnelataus, joka tekee niiden suunnittelemisesta erilaista.