Kirkon on aika havahtua tosiasiaan, että iso osa nuorista aikuisista kyseenalaistaa jäsenyytensä. Tuoreen tutkimuksen mukaan alle 25-vuotiaista vain joka viides ei voisi koskaan kuvitella eroavansa kirkosta.

Kolme neljästä 18–39-vuotiaasta pitää itseään kristittynä, luterilaisena enää vajaa puolet. Kirkko instituutiona tuntuu monesta vieraalta ja sanaan uskonnollisuus kytkeytyy liiaksi ulkopuolinen auktoriteetti. Mieluummin puhutaan henkisyydestä — mitä se sitten onkin.

Kirkon työntekijöiden perinteinen arvomaailma on kaukana nuorten aikuisten arvoista, joissa pysyvyyden ja yhteisöllisen vastuun sijasta korostuvat yksilöllisyys sekä muutos- ja nautinnonhaluisuus.

Kun näin on, onko nuorten aikuisten tavoittaminen toivotonta? Ei ole, mutta asennemuutosta se kirkolta vaatii.

Ratkaisuksi ei riitä pelkkä ikäryhmätoiminta, vaikka sitäkin toki tarvitaan. Koska vain viidennes nuorista aikuisista on kiinnostunut tulemaan mukaan seurakunnan toimintaan, seurakunnan pitää mennä sinne, missä he jo ovat. Pitää lisätä kirkon läsnäoloa oppilaitoksissa ja työpaikoilla, huolehtia siitä, että perheneuvontaan ei ole liian pitkiä jonoja ja vastata puhelimeen, kun tarvitaan apua.

Kirkon viestinnän iskusana läsnäolo on tärkeä nuorten aikuisten kohdalla. Siihen sisältyy, että ollaan esillä mediassa — myös netissä ja sähköisissä viestimissä, joita nuoret aikuiset eniten käyttävät. Nuoret aikuiset, olkoot kuinka muutos- tai nautinnonhakuisia tahansa, kysyvät niitä asioita, jotka ovat kaikille ihmisille yhteisiä. Eli hekin pohtivat elämän tarkoitusta ja mielekkyyttä. Näistä asioista kirkon pitää oppia puhumaan siten, että ollaan aidossa dialogissa, eikä perinteiseen tapaan ylhäältä alaspäin saarnaten.

Olennaista on, että osataan tarttua tilaisuuteen. Eli kun Vantaalle tulee muuttajia ja tänne perustetaan uusia asuinalueita, seurakunnan olisi hyvä olla paikalla kun tarvitaan eikä vasta jälkijunassa. Ja kun kirkon jäsenyyden tehoa verrataan muihin hyvää tekeviin järjestöihin, kirkon täytyy olla sanojensa mittainen ja pitää huolta vähäosaisista.

En usko, että kirkon tarvitsee muuttaa arvojaan. Ne pitää elää syvemmin todeksi ja oppia keskustelemaan eri tavoin ajattelevien kanssa.