Kun nuoripari 1930-luvulla perusti kotia, peruskalusteisiin kuului ruokapöydän, muodikkaan hetekan ja ompelukoneen lisäksi radio.

Radiosta saattoi kuunnella etenkin klassista musiikkia. Schlagereita eli iskelmiä ja muuta kevyempää musiikkia sieltä tuli harvemmin.

Perusohjelmia olivat asiantuntijoiden esitelmät, joiden käsikirjoitukset tarkastettiin etukäteen. Näin varmistettiin, ettei puhuja suorassa lähetyksessä heittäytynyt puolueelliseksi tai ruvennut puhumaan sopimattomia.

Myös maailmantapahtumia pystyi seuraamaan sanomalehtien lisäksi radiosta. STT:n uutisissa kerrottiin: Miten New Yorkin vuoden pörssiromahduksen ja talouslaman jälkihoito eteni? Mitä Suomen työttömille kuului? Mitä Espanjan sisällissodassa tapahtui, ja kuinka sodan uhka kasvoi Euroopassa?

Vuonna 1929 järjestetyn kuuntelijakyselyn mukaan radiosta kuului liikaa naisten yksinlaulua, oopperaa, operettia, kieltenopetusta, sinfonioita ja jazzia, mutta liian vähän kupletteja, hanurinsoittoa, kansanlauluja, kuunnelmia, torvisoittoa ja pakinoita.

Suosituimpiin radio-ohjelmiin kuuluivat jumalanpalvelukset. Jos perheenjäsenet eivät menneet sunnuntaina kirkkoon, he saattoivat kokoontua radion ääreen ja kuunnella yhdessä jumalanpalvelusta.

Ensimmäisen radiosaarnan piti rovasti E. W. Pakkala joulupäivänä 1924. Reilun vuoden päästä käynnistyivät Yleisradion säännölliset lähetykset, ja niihin kuuluivat myös jumalanpalvelukset. Suomenkielinen jumalanpalvelus lähetettiin Johanneksenkirkosta kello 10 ja ruotsinkielinen kello 13.

Aamuhartauksia lähetettiin arkipäivisin vuodesta 1932 alkaen ja iltahartauksia vuodesta 1938. Aluksi aamuhartaudet radioitiin suorina lähetyksinä pääasiassa Helsingin Vanhasta kirkosta. Ensimmäiset äänityslaitteet otettiin käyttöön vuonna 1935.

Uudesta mediasta hämmentyneet kirkonmiehet pelkäsivät, että jumalanpalvelusten radioiminen vähentäisi kirkossa käyntiä ja että radio ei pystyisi välittämään pyhän toimituksen hartaudellista luonnetta. Hyvänä puolena pidettiin sitä, että radion välityksellä myös sairaana tai matkoilla olevat pääsivät osallistumaan jumalanpalvelukseen.

Vuonna 1935 toukokuun 6. päivä oli maanantai. Silloin radiosta tuli esimerkiksi tällaista:

21.45 STT:n uutisia ja sää-ennustus.

Vinkkejä radiokoneen käyttäjille

Yleisradio antoi vuonna 1931 uuden median käyttäjille muun muassa tällaisia ohjeita:

— Sopivin paikka radiokuunteluun on tummaksi, himmeäksi sisustettu huone. Ruskeat ja sinivihreät vivahdukset ovat osoittautuneet edullisimmiksi.

— On parasta valita mahdollisimman mukava istuin ja asettua istumaan suoraan kovaäänisen vastapäätä parin metrin etäisyyteen siitä, sillä silloin pääsevät sävelet ja muut äänet täysin oikeuksiinsa.

— Sammuttakaa tarpeeton valaistus. Hämyisessä huoneessa on mieli vastaanottavaisempi ja tunneherkempi kuin räikeän valoisassa.

— Välttäkää kaikkea, mikä tekee olonne vaivautuneeksi ja ärsyttyneeksi, esim. epämukavia vaatteita. Ei ole sattuma, että maailman vanhin kansa on havainnut kimonopuvun mukavimmaksi.

— Keskittäkää ajatuksenne siihen, mitä kuuntelette. Älkää esim. lukeko sanomalehteä, kun kuuntelette musiikkia.

Teollistuminen oli ollut Vantaan seudulla verkkaista, mutta nyt alkoi syntyä tiuhaan uusia tehtaita ja pajoja. Alueen teollisuustyöpaikkojen määrä moninkertaistui reilussa kymmenessä vuodessa, vaikka samaan aikaan Suomessa koettiin vaikea taloudellinen lama.

1930-luvun lopussa silloisen Helsingin maalaiskunnan alueella oli runsaat sata teollisuuslaitosta, ja ne sijaitsevat lähinnä pääradan varrella Malmilla, Tapanilassa ja Tikkurilassa sekä läntisen radan varrella Pitäjänmäessä.

Valtaosa teollisuuslaitoksista oli pienyrityksiä. Liikevaihdoltaan suurin oli Tikkurilan öljy- ja väritehdas. Yksi suurimpia oli Tikkurilan Silkki. Siinä missä öljy- ja väritehdas edusti miesten maailmaa, Silkkitehdas oli omistajia ja ylintä johtoa lukuun ottamatta naisten valtakuntaa.