Saan aika ajoin sähköpostiviestejä, joissa kysytään, onko jokin raamatunkohta käännetty oikein tai mitä jokin heprean tai kreikan sana tarkalleen tarkoittaa.

Tuollaiset kysymykset ovat tärkeitä, koska ne osoittavat kysyjällä olevan tajun siitä, ettei "alkuperäinen" Raamattu ole suomenkielinen. Suomalaiskristittyjen enemmistöä tämä tosiasia ei kuitenkaan tunnu pahemmin häiritsevän. Kun kirkossa keskustellaan kiperistä kysymyksistä, vedotaan Raamattuun Jumalan sanana. Mihin silloin tarkkaan ottaen vedotaan? Suomalaiseen käännökseen!

Kuin itsestään selvyytenä pidetään sitä, että raamatunkäännös on Jumalan sanaa — kunhan se vain on oikea käännös — siis joillekin vuoden 1776, toisille vuoden 1938 käännös, joillekin ei ainakaan vuoden 1992 käännös.

Käännetty Koraani ei islamin mukaan ole Koraani. Protestanttiset kristityt ovat tottuneet ajattelemaan Raamatustaan toisin. Onko kysymystä kuitenkaan koskaan mietitty pohjia myöten?

Entä jos tultaisiin siihen tulokseen, että vain alkukielinen Raamattu on Jumalan sanaa? Vastassa olisi heti uusi ongelma: ei ole olemassa ehdottoman varmistettua "alkuperäistä" Raamatun tekstiä. On vain eri tutkijoiden ja tutkimusprojektien parhaan kykynsä mukaan laatimia, laajaan käsikirjoitusmateriaaliin pohjautuvia alkutekstin rekonstruktioita, joista käännökset tehdään.

Vuoden 1992 raamatunkäännös on käännetty hieman eri alkutekstistä kuin vuoden 1938 käännös, joka puolestaan on käännetty hieman eri alkutekstistä kuin vuoden 1776 käännös. Syynä on se, että vuonna 1992 Raamatun tekstin tutkimus oli pitemmällä kuin vuonna 1938, jolloin se oli pitemmällä kuin vuonna 1776.

Vuoden 1938 Raamattua lukeva huomaa joidenkin jakeiden puuttuvan.

Vuoden 1992 Raamattua lukeva puolestaan panee merkille, että Johanneksen evankeliumin tuttu kohta (7:53–8:11) niin sanotusta avionrikkojanaisesta ja Markuksen evankeliumin loppu (16:9–20) on pantu hakasulkeisiin, jollaisia ei ollut vuosien 1776 ja 1938 käännöksissä. Noiden käännösten lukijoilla ei ollut aavistustakaan siitä, etteivät kyseiset kohdat ole alkuperäistä tekstiä, vaan että ne on otettu mukaan käännöksiin lähinnä perinteen vuoksi.

Raamatulla kiivaillessa on hyvä olla selvillä tällaisistakin seikoista.