Jos kysytään, miltä italialaisuus maistuu, ensimmäisenä mieleen tulevat pizzat ja pastat. Entä miltä italialaisuus näyttää?

Nostalgiaan taipuvaisen mielestä se näyttää ainakin Vespalta, valkoiselta Topolino-Fiatilta, Fellinin elokuvilta ja Sophia Lorenilta. Joillekin italialaisuus merkitsee Juventuksen, Interin tai Milanin värejä, toisille paavia ja Pietarinkirkkoa.

Vespa on maailmakuulu italialainen tuotemerkki. Kun ensimmäinen skootteri rullasi Piaggion tehtaasta kuusikymmentä vuotta sitten, tehtaanjohtaja huudahti, että sehän näyttää ampiaiselta. Nimi Vespa tarkoittaa juuri tuota ärhäkkää siivekästä.

Motorisoidun potkulaudan ideaan rakennettua ajoneuvoa on yritetty jäljitellä, mutta huonoin tuloksin. Vespa ei ole moottoripyörä, vaan pikemminkin nerokkaan yksinkertainen auto kahdella pyörällä.

On kysymys sitten nuorisosta, puku päällä liikkuvista liikemiehistä, uranaisista, vihanneskauppiaista tai katolisista kirkonmiehistä aina paavia myöten, Vespa on kelvannut kaikille. Se oli varsinkin 1950- ja 1960-luvulla äärettömän muodikas kulkuneuvo Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Helsinkiläinen Vespa-harrastaja Tamas Vilagi on kirjoittanut tyylikkään ja runsaasti kuvitetun kirjan Vespa: Italian ampiainen (Atena 2005). Se kertoo skootterin vaiheista niin maailmalla kuin Suomessakin. Kirjasta löytyy muun muassa vespa–suomi-sanasto ja Vespan tärkeimmät roolit elokuvan historiassa.