Olenko valinnut väärin? Olisiko sittenkin pitänyt kuunnella hyvää tarkoittavia neuvoja — ja itseään.

Päivittäin olemme valintojen edessä. Jotkut ovat pieniä, toiset suurempia. Kävelenkö vai ajanko autolla? Minne asetun asumaan? Haenko uutta työpaikkaa vai pitäydynkö tutussa ja turvallisessa?

Annoinko lapselleni viisaan neuvon vai ohjaksinko liikaa? Olenko oikeassa paikassa vai pitäisikö minun olla aivan muualla? Olisiko sittenkin pitänyt sanoa tahdon? Ja miksi en mennyt häntä tapaamaan silloin, kun hän tarvitsi minua? Nyt on jo myöhäistä.

Jossittelua voi jatkaa loputtomiin. Yksi valinta on saattanut muuttaa koko tulevaisuuden suunnan. Enää asialle ei voi mitään. Vai voiko?

Valintoja tehdessämme emme voi nähdä niiden kauaskantoisia ulottuvuuksia. Toimimme senhetkisen viisautemme varassa. Joskus elämän suuria valintoja tehdään intuition pohjalta. Mitä jos vuosien päästä valintamme osoittautuukin virheelliseksi? Miten elää pettymyksen ja syyllisyyden kanssa?

Suurten valintojen edessä huomaamme, miten rajallinen viisautemme on. Kuitenkin meidän tulee tehdä päätöksiä, halusimme sitä tai emme.

Raamatussa on viesti valinnanvaikeuden kanssa kamppaileville. Jumala on luvannut johdattaa meitä, kun kuljemme rukoillen. Oikea vastaus ei putoa valmiina eteemme, mutta voimme luottaa siihen, että meitä johdatetaan, kun kyselemme viisautta.

Ja vielä enemmän, voimme luottaa siihen, että Jumalan armo ulottuu myös vääriin valintoihimme. Hän voi kääntää meidän väärät valintamme hyväksi tavalla, jota emme olisi osanneet odottaa.