Lapsuudessaan ja nuoruudessaan Ilkka Virtanen luki Valittuja Paloja. Vähän yli nelikymppisenä hän löysi itsensä lapsuudesta tutun lehden päätoimittajan paikalta. Samalla pörssitoimittajan nopeatempoinen työ vaihtui aikakauslehden rauhallisempaan rytmiin.

Kuten monella muullakin suomalaisella, vantaalaisella Virtasella on kesämökillä Valittujen Palojen vanhoja numeroita. Sadepäivinä ja joutoaikoina hän edelleen palaa niiden pariin.

— Monet 1960-luvun lehdissä julkaistuista jutuista ovat sellaisia, että ne voisi painaa nytkin. Draamat eli selviytymistarinat, joissa on onnellinen loppu, ovat tavallaan ajattomia, hän miettii.

Näissä tarinoissa ihminen selviää vakavasta sairaudesta tai pelastuu täpärästi onnettomuudesta tai uhkaavasta vaaratilanteesta. Virtanen muistuttaa, että kyseessä ovat todellisten ihmisten todelliset kokemukset. Niiden suosion salaisuus on hänen mukaansa "vaikeuksien kautta voittoon" –juonikuvio ja lohdullinen loppu.

Optimismille on tilausta

Valituissa Paloissa tiivistyy monien mielestä keskiluokkainen amerikkalainen arvomaailma. Virtanen ei yleistystä kiistä, mutta lisää, että parasta amerikkalaisuutta on lehden optimismi, jota jotkut tosin pitävät naiiviutena. Virtasen mielestä tällaiselle optimismille on tilausta Suomessakin; lehteä luettiin eniten 1990-luvun lamavuosina.

— Ihmiset hakivat myönteisiä samastumiskohteita ja uskoa tulevaisuuteen. He halusivat jonkun vakuuttavan, että yksilöllä on mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä, kunhan hän uskoo asiaansa.

Selviytymistarinoissa on usein mukana myös jonkinlainen uskonnollinen ulottuvuus.

— Ehkä kristillisyyttä tuodaan Amerikassa selkeämmin esiin kuin Suomessa, jossa se on hajuttomampaa ja värittömämpää.

— Meillä pidetään uskonnosta puhumisessa matalaa profiilia, mikä on hassua, kun suurin osa väestöstä kuitenkin kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Yhdysvalloissahan uskonto näkyy myös poliittisessa retoriikassa, Virtanen kuvailee.

Haasteena nuoret

Aikakauslehtimaailmassa käydään nykyisin kovaa kilpailua. Kenttä pirstoutuu, kun markkinoille tulee yhä kapea-alaisempia erikoislehtiä.

— Ei kolmekymmentä vuotta sitten kukaan kuvitellut, että Suomessa kannattaisi julkaista omaa lehteä golfinharrastajille tai viineistä kiinnostuneille, Virtanen hymähtää.

Samalla irtonumeromyynnin osuus lehtien levikistä on kasvussa ja pitkien tilausten laskussa. Valitut Palat kulkee tässä vastavirtaan, sillä sitä ei juuri osteta irtonumeroina. Lisäksi monet sen tilaajista pysyvät uskollisina lehdelle vuosikymmenestä toiseen.

Tänä vuonna Valitut Palat tulee ilmestyneeksi Suomessa 60 vuotta. Virtanen arvioi, että alkuvuosina lehti oli suomalaisille ikkuna maailmaan, kun televisiota ei vielä ollut. Televisio onkin Virtasen mukaan nykyään yksi Valittujen Palojen pahimmista kilpailijoista. Se verottaa varsinkin nuoria lukijoita — myös muilta lehdiltä.

— Vaikka sähköinen viestintä kehittyy nopeasti, uskon lehtien säilyvän. Lehti on loistava käyttöliittymä, suorastaan ylivoimainen. Ei tarvita sähköjohtoa tai akkua. Mukanakin se kulkee kevyesti.

Sinisilmäiset suomalaiset

Valittujen Palojen sisällöstä noin kolmasosa on tuotettu Suomessa. Toinen kolmasosa käännetään amerikkalaisesta versiosta ja viimeinen kolmannes muiden maiden sisarlehdistä.

Virtanen valikoi ulkomaisten sisarlehtien aineistosta Suomessa julkaistavat jutut. Kansainvälisiä juttuja seuratessaan hän on ihmetellyt suomalaisten hieman lapsekasta suhtautumista moniin asioihin.

— Suomalaiset pitävät Suomea edelleen lintukotona. Täällä ollaan hirveän sinisilmäisiä monessa asiassa. On väitetty, että eihän meillä Suomessa ole huumeongelmaa, dopingia tai vaikkapa nyt viimeisimmäksi naiskauppaa. Meillä luotetaan kritiikittömästi siihen, mitä viranomaiset sanovat. Se on myös median ongelma.

Ilkka Virtanen perheineen ja ystävineen ihmettelee vappuhuumaa su 1.5. Ullanlinnanmäellä.