Mummeli kyseli (VL 21.4.), miksi avioesteitä tutkittaessa kysellään mahdollisia aikaisempia avioliittoja muttei sitä, onko tulevalla puolisolla lapsia. Syy kysymysten painottumiseen on selvä.

Avioesteitä tutkittaessa huomio kohdistuu lain edellyttämällä tavalla iän lisäksi mahdollisiin aikaisempiin avioliittoihin, rekisteröityihin parisuhteisiin, sukulaisuuteen tai ottolapsisuhteeseen. Lapsi ei ole avioeste. Ja lapsen salaaminen on harvinaisempi asia.

Aikaisempi avioliittolaki tunsi avioliiton peruuntumisen tapauksessa, että jompikumpi on salannut sellaisen tärkeän henkilöönsä liittyvän seikan, joka — jos se olisi ollut tiedossa — olisi estänyt toista osapuolta solmimasta avioliiton. Pykälän käyttö oli harvinaista, mutta antoi aiheen kysyä myös lapsista. Nyt tätä aihetta ei enää ole.

Mahdollista lasta koskevassa asiassa mitataan kihlakumppanien keskinäistä luottamusta. Salaaminen on henkinen taakka ja sillä petataan hankaluuksia tulevaisuudessa. Salailu on turhaa riskinottoa, joka voidaan aina välttää olemalla avoimia ja kaiken luottamuksen arvoisia. Totuus ja tarvittaessa anteeksi saaminen vapauttaa.