Sivun toiminnot
Ääneen ja äänettömästi
Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut. Matt. 6:5, 6
Rippikoulussa törmää hartauteen, jossa isonen lukee Isä meidän -rukousta ja ääni vastaa hänelle kommentoiden hänen rukoilemiaan sanoja. Hyvin toteutettuna hartaus voi hätkähdyttää, huolimatta siitä, että sen on nähnyt ja kuullut monta kertaa.
Pysähtyminen niiden sanojen äärelle, joita me omissa rukouksissamme käytämme, on avartavaa. Minä saan itseni usein kiinni pyytämästä jotakin, joko itselleni tai läheisilleni. Rukoillessamme tunnustamme tarvitsevamme Jumalaa. Sillä, kuinka hyvin tai hienosti osaamme rukoilla, ei ole merkitystä, vaan sillä, että käännymme Jumalan puoleen.
Meiltä saattaa jäädä huomaamatta myös se, kuinka paljon me sydämissämme puhumme Jumalan kanssa päivittäin. Jumalahan kuulee myös äänettömät rukouksemme. Mitä me sitten saavutamme rukouksillamme? Sitä me emme todennäköisesti aina näe, mutta sen voimaan voi kaikesta huolimatta uskoa ja luottaa. Jumalamme kyllä antaa meille kaiken sen, mitä me tarvitsemme.
Ensi sunnuntai on 5. sunnuntai pääsiäisestä. Sen aihe on Sydämen puhetta Jumalan kanssa. Alttarilla on valkoinen liina ja neljä kynttilää. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 40:2–6, Dan. 9:17–20, Room. 8:24–28 ja Matt. 6:5–13.
