Suhtautuminen elämänkaareen on muuttunut. Aiemmin elämä nähtiin toisiaan seuraavina vaiheina ja niiden välisinä saumakohtina. Apuna siirtymäkohdissa olivat luopumisen ja uudelleen alkamisen yhteisölliset riitit.

Ihmiset kokivat itsensä henkilöinä, joiden ikä ja kokemukset karttuivat ja joiden täytyi oppia kohtaaman myös oma kuolevaisuuteensa.

Mediatutkija Jukka Sihvonen väittää kirjassaan Mediatajun paluu (Like 2004), että nykyihmisten pyrkimykset siirtyä elämänvaiheesta toiseen eivät ota onnistuakseen. Taitekohtiin ei saada yhteisön tukea, joten luopumisen ja uudelleen aloittamisen yritykset siirtyvät muun muassa pelikoneiden maailmaan.

Bittimaailmassa menestymiseen ei kuitenkaan tarvita samankaltaista pitkäjännitteistä odottamista kuin todellisessa elämässä, vaan kehittyminen näkyy heti lisääntyvinä pisteinä ja uusina mahdollisuuksina. Näin jämähdetään lapsuuteen ja nuoruuteen, keskenkasvuisuuden henkiseen maisemaan.

Ehkä tunnetuin ikuisen lapsuuden symboli on keskellä yksityistä huvipuistoaan elävä poptähti Michael Jackson. Hän ei ole koskaan käynyt läpi henkistä siirtymäriittiä aikuisuuteen. Siitä ovat osoituksena hänen kiistanalaiset kaverisuhteensa muihin lapsiin ja aikuisiin sekä ilman rahaa hankitun vertaisryhmän totaalinen puuttuminen.

Toki Jackson on kokenut eräänlaisen riitin ja uudestisyntymän ihonsa vaalentamisen myötä, mutta kyseessä on regressiivinen muodonmuutos, jossa on kielletty oma ihonväri ja perimä.

Jacksonille nopean mielihyvän tarjoaa maaninen ja rajaton ostovimma. Kuten pelikoneet, sekään ei vaadi pitkäjänteisyyttä, mutta ongelmana on, että se palkitsee vain hetkeksi. Shoppaaminen on aloitettava aina uudestaan.