Vantaan seurakuntien stipendiaattina Suomessa opiskellut ja työskennellyt pastori ja diakoni Justina Haipinge palaa Namibiaan. Runsaan 2,5 vuoden kokemus on antanut hänelle uusia ajatuksia.

— Suurin haaste on parantaa namibialaisten diakonien koulutusta. Suomessa diakoniatyöntekijät ovat kirkon todellisia ammattilaisia, jotka tuntevat yhteiskunnan ja osaavat soveltaa tietojaan käytäntöön.

Namibiassa diakonien alhainen koulutus ja työn suunnittelemattomuus ovat suuria ongelmia, varsinkin kun haasteita työlle on paljon.

— Päällimmäisenä on köyhyys. Siihen linkittyvät myös väkivalta ja aids.

Vantaalla Haipinge on tutustunut seurakuntatyöhön erityisesti Rekolassa, josta hänelle jää hyvät muistot. Hän uskoo, että Suomen ja Namibian kirkkojen kannattaa kehittää suoraa, seurakuntien välistä yhteistyötä. Siitä on hyötyä molemmille osapuolille.

— Namibiasta suomalaiset voisivat saada kokemuksen yhteisöllisyydestä: kirkot ovat täynnä, ihmiset laulavat ja iloitsevat. Suomessa pidin ensimmäisen saarnani ruotsinkielisessä seurakunnassa, jossa oli kahdeksan ihmistä. Rekolassa on kyllä eloisampaa, Haipinge tuumii.