Kaikilla on kokemuksia siitä, kun jotkut näyttävät olevan perheen, opettajien tai esimiesten suosikkeja, rakastettuja tai valittuja.

Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, että Jeesuksellakin oli rakkain opetuslapsi, Johannes, joka sai istua häntä lähinnä ja nojata hänen rintaansa vasten. Tämä lempioppilas oli Pietarin pahin kilpailija.

Miehet juoksivat kilpaa Jeesuksen haudalle pääsiäisaamuna. Lempioppilas ehti paikalle ensin ja kurkisti ensimmäisenä hautaan. Ihan sisään hän astui tosin vasta Pietarin perässä, mutta oivalsi ensimmäisenä, mistä oli kysymys.

Pietari oli hidas oppija, joka tuli perässä, mutta josta kuitenkin tuli apostoleista ensimmäinen ja kirkon arkkityyppi. Lempioppilas oli ehkä enemmän näkijä, mystikko ja Jumalan valittu.

Pietarikin huomasi sen.

Evankeliumin loppukohtauksessa Jeesus kysyy Pietarilta, rakastiko tämä häntä enemmän kuin muut, ja asetti hänet paimenten kaitsijan tehtävään — ja tietysti paikalla oli myös pahin kilpailija.

Pietari mietti, miten hänen käy. Jos Mestari lupaa hänelle vaivaa ja kärsimystä, mikä on Johanneksen osa, saako tämä nauttia edelleen erityisasemastaan?

Jeesus käskee Pietaria katsomaan omaa tehtäväänsä ja lakata kadehtimasta toisen osaa.

Valitun osa ei ole kadehdittava. Siihen kuuluu valittuna olemisen taakka. Toiset harvoin arvostavat valintaa tai pitävät sitä Jumalan käden kosketuksena. Suosikin osaan kuuluu myös muiden kateus, kauna ja kiusa, joskus jopa vaino. Raamatussa heillä voi olla Joonan tai Joosefin kohtalo: laidan yli heittäminen tai hornan koloon joutuminen.

Valitun testi on siinä, miten hän suhtautuu muihin. Joosefin tarinassa rakastettu poika lopulta pelastaa veljensä. Hän vie valittuna ja rakastettuna olemisen iloa toisille.

Mutta hän ei voi odottaa palkintoa tai kiitosta ulkopuolelta, toisilta, vaan siltä jonka kutsumisen kanssa hän kipuilee.