Tikkurilan seurakunnasta on tehty avustustyötä Petroskoihin jo 14 vuotta. Monet avustukset ovat löytäneet perille Elvira Prokhorovan avulla.

— Olemme saaneet Suomesta paljon apua ja olemme siitä kiitollisia. Pienelläkin rahalla voi Venäjällä tehdä paljon, kertoo petroskoilainen Prokhorova.

Prokhorova on juristi, viittomakielen tulkki ja Petroskoin seurakunnan sihteeri. Hänestä tuli seurakunnan työntekijä, koska hän osaa viittomakieltä. Aikaisemmin hän työskenteli Petroskoin Kuurojen liitossa ja toimi tulkkina kuulovammaisille erilaisissa tilaisuuksissa.

Prokhorova tuntee Petroskoin lastenkotien, palvelutalojen ja sairaaloiden johtajat ja sopii heidän kanssaan suomalaisryhmien vierailuista ja niiden tuomien avustusten toimittamisesta. Hän toimii myös tarvittaessa tulkkina.

Tällä viikolla Prokhorova on Vantaalla Petroskoin ystävyysseurakunnan Tikkurilan vieraana. Petroskoista on tullut hänen lisäkseen kolme muuta vierasta.

Kuulolaite on kallis hankinta

Prokhorova ja hänen perheensä ovat inkerinsuomalaisia ja puhuvat kotikielenään suomea.

Suomalainen Aune Kulmala kutsui Prokhorovan Turun kristilliselle opistolle opiskelemaan suomea, viittomakieltä ja Raamattua. Opintojen jälkeen hänen oli tarkoitus työskennellä seurakunnassa Petroskoissa vain puolen vuoden ajan. Työtä on kuitenkin riittänyt nyt jo yhdentoista vuoden verran.

Petroskoihin saatiin seitsemän vuotta sitten kuulovammaisille lapsille oma päiväkoti ja koulu.

— Sitä ennen vanhemmat joutuivat lähettämään lapsensa eri puolilla Venäjää sijaitseviin kuulovammaisten sisäoppilaitoksiin. Sinne, missä kulloinkin oli vapaa oppilaspaikka, Prokhorova selvittää.

Koulu saattoi sijaita jopa 1500 kilometrin päässä, jolloin vanhemmat ja lapset tapasivat toisiaan vain kesäisin. Lopulta vanhemmat eivät enää suostuneet lähettämään lapsiaan muualle ja Petroskoihin perustettiin oma koulu.

Päiväkoti ja koulu tarvitsevat kuitenkin toimiakseen suomalaisten ystävien tukea. Jo yksi kuulolaite maksaa usean paikallisen ihmisen kuukausipalkan verran, ja moni lapsi tarvitsee kaksi kuulolaitetta.

Petroskoilaisilla kuulovammaisilla on myös meneillään useita yhteistyöhankkeita suomalaisten kuulovammaisten etujärjestöjen kanssa. Niissäkin Prokhorovan pitkästä kokemuksesta on apua.

Muutama nuori opiskelee jo viittomakielen tulkiksi

Prokhorova kehuu Petroskoita kauniiksi kaupungiksi. Kolmesataa vuotta vanhaa kaupunkia, sen vehreyttä ja vanhoja kirkkoja tullaan ihailemaan eri puolilta maailmaa. Suomea ja suomensukuisia kieliä puhutaan paikkakunnalla vielä paljon.

Monet petroskoilaiset ovat kuitenkin vähävaraisia. Elinkustannukset ovat nousseet viime vuosien aikana huomattavasti palkkoja enemmän. Ruoka, lääkkeet ja vuokrat maksavat monille liikaa. Yritysmaailmassa saattaa ansaita hyvin, mutta opettajat ja lääkärit joutuvat tulemaan toimeen mitättömillä palkoilla.

Prokhorovalla riittää työsarkaa, sillä apua tarvitaan kuulovammaisten koulun lisäksi useissa muissa kouluissa ja laitoksissa. Työpäivistä tahtoo tulla pitkiä. Joskus tuntuisi hyvältä pitää lomaa ilman puhelinta.

— Välillä olen ajatellut, että nyt lopetan. Mutta kuka työtäni sitten jatkaisi?

Venäjällä naiset pääsevät eläkkeelle 50-vuotiaana, joten Prokhorovalla olisi edessä enää pari työvuotta. Mutta hän ei halua jättää työtään, ennen kuin jatkaja löytyy.

— Muutamat petroskoilaiset nuoret ovat jo alkaneet opiskella viittomakielen tulkeiksi, Prokhorova iloitsee.

Elvira Prokhorova osallistui ystävyysseurakuntaviikon messuun su 17.4. Tikkurilassa.