Olen onnellinen kotimme hitaasta internet-yhteydestä. Iloitsen siis yhteydestä, mutta iloitsen myös sen hitaudesta. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta se on totta ainakin toistaiseksi.

Jopa ala-asteikäisten ajasta suuri osa kuluu tietokonepelien ja netin maailmassa. Pikkukoululaisetkin viihtyvät iltapäivät yksin kotona tietokoneen ääressä ja vanhemmat saavat tehdä työtään rauhassa.

Mutta mitä lapsemme tekevät netissä? Se on asia, josta meidän vanhempien tulisi ottaa selvää ja olla tietoisia.

Se, että tietokoneet ja netti hoitavat lapsiamme, on hälyttävää. Sillä ihmisten kanssa oppii kommunikoimaan vain ihmisten kanssa olemalla, ei netin äärellä.

Noin kahdeksankymmentä prosenttia kommunikaatiostamme on sanatonta: ilmeitä, asentoja ja liikkeitä. Netissä voit kertoa olevasi kuka tahansa ja niin voi tehdä myös vastapuoli. Netti ei näe, jos olet tuskainen. Netti ei voi koskettaa sinua. Netissä ei opi aitoja ihmissuhteita.

Netissä on toki paljon hyviä puolia, kuten tiedonhakumahdollisuus, sähköposti ja muu nopea tiedonsiirto.

Netti voi täydentää kommunikaatiotamme, mutta se ei koskaan saisi olla pääasiallinen tapa kommunikoida. Ei etenkään pienillä lapsilla, jotka ovat vuorovaikutustaitojen opettelussa vasta alkutaipaleella.

Meidän internetyhteytemme on niin hidas, ettei meillä voi pelata nuorison suosimia seikkailu- ja taistelupelejä lainkaan. Keskustelupalstoilla roikkuminenkin on vaivalloista. Eipä tule lasten vietettyä aikaa netissä, eikä tarvetta rajoittamiseen siten ole.

Mutta entä kun lapset kasvavat ja tarvitsevat nettiä esimerkiksi tiedonhakuun. Onko silloin tuo meillä vallitseva "välttelypolitiikka" oikein? Suojaako tulitikkujen kätkeminen lapsilta taloamme tulipalolta?

Pienten lasten kohdalla suojelee, mutta isompien lasten kohdalla ei. Jos lapsi haluaa tulentekovälineet, hän kaivaa ne esiin tavalla tai toisella. Isomman lapsen kanssa tulipalolta suojaa vain asiallinen kertominen tulesta, sen käytöstä ja vaaroista.

Samoin oikea tapa suhtautua internetiin on yhdessä opettelu. Istutaan yhdessä koneen ääreen, etsitään, kysellään ja keskustellaan. Sitähän tämä elämä muutenkin on: yhdessä opettelua.