Puolivuotias Matleena Aino Olivia Paukkeri hihkuu innoissaan, kun häntä heijataan ylös alas. Lisää lisää, tuntuu naurava suu vaativan.

Pikkuisen vauhtimimmin nimi alkoi askarruttaa hänen vanhempiaan jo odotusvaiheessa. Nimen miettimistä helpotti se, että he olivat saaneet ultraäänessä tietää lapsen sukupuolen.

Korson Vierumäessä asuvilla Pauliina ja Juha Paukkerilla oli synnytyslaitokselle mennessä selvillä tytön kaksi jälkimmäistä nimeä, mutta etunimi oli vielä pohdinnassa.

— Kun supistukset alkoivat, menin kirjakauppaan ja hankin Kustaa Vilkunan nimikirjan. Vauvan syntymän jälkeen olimme perhehuoneessa ja luimme siellä kirjaa tosissamme, nuori isä muistelee.

— Sitten minulla välähti jossakin vaiheessa, että Matleena voisi olla hyvä etunimi, ja Pauliina oli asiasta heti samaa mieltä.

Etunimen pitkä historia

Paukkerien mielestä etunimen valitseminen oli helpompaa sen jälkeen, kun lapsi oli syntynyt ja he olivat nähneet, millainen tulokas on.

— Matleena sopi hyvin lapsen terhakkaan ja nappisilmäiseen olemukseen, he kertovat.

Pariskunnasta oli myös tärkeää, että nimi on suomenkielinen ja helposti lausuttava ja ettei se ole päivän hittinimi.

— Itselläni oli 1970-luvulla luokalla neljä kaimaa, ja se otti välillä aika lailla päähän, Juha Paukkeri tuumii.

Matleena-nimellä on pitkä historia, sillä se on lähtöisin ikivanhasta kreikkalaisheprealaisesta Magdalena-nimestä. Kustaa Vilkunan teoksen mukaan nimi oli suomalaisessa almanakassa pelkästään Matleena-muodossa vuoteen 1889 saakka, jolloin sen seuraksi tulivat nimet Mataleena ja Magdaleena.

— Etsimme jossakin vaiheessa sopivaa nimeä myös Raamatusta, mutta yllättäen tuttu Raamatun nimi löytyikin Vilkunan kirjasta suomalaisessa muodossa, Pauliina Paukkeri toteaa.

Toinen nimi on kulkenut suvussa

Matleena-tytön toinen nimi Aino oli Pauliina Paukkerille itsestään selvä valinta, sillä se on kulkenut hänen suvussaan sukupolvelta toiselle.

— Olen itse Aino Pauliina, mutta jostakin syystä minua on silti kutsuttu aina toisella nimellä. Mummini ja hänen äitinsä olivat Ainoja, ja jo ennen heitä nimi on ollut suvussa käytössä.

Olivia-nimestä hän taas oli pitänyt pitkään, ja kun mieskin hyväksyi sen, se oli helppo valita kolmanneksi nimeksi. Nimi on kuitenkin nykyään melko suosittu, joten kumpikaan vanhemmista ei halunnut sen vuoksi laittaa sitä lapsen etunimeksi.

Juha Paukkerin suvussa puolestaan on ollut Aleksantereita neljässä polvessa. Jos lapsi olisi ollut poika, olisi Aleksanteri voinut olla ainakin hänen toisena tai kolmantena nimenään.

— Minun koko nimeni on Juha Samuel, ja koska molemmilla nimillä on raamatullinen alkuperä, arvelen sen olleen vanhemmillani yhtenä perusteena niitä valittaessa.

Hauska yllätys sukulaisille

Pauliina ja Juha Paukkeri pitävät nimen valitsemista lapselle tärkeänä ja vastuullisena asiana, jota kannattaa pohtia tarkkaan.

— Jos lapselle annetaan hyvin erikoinen ja poikkeava nimi, voi se aiheuttaa varsinkin kouluiässä ongelmia, eikä sitä varmaan kukaan vanhempi halua.

Paukkerit eivät paljastaneet sukulaisille lapsensa etunimeä ennen kastejuhlaa. Joku oli arvuutellut Ainon olevan yksi nimistä, mutta Matleena oli kaikille yllätys. Sukulaiset olivat kuitenkin hyväksyneet nimivalinnan.

Kanttorina työskentelevä isä ja laulamista harrastava äiti toivovat, että myös Matleena innostuisi musiikista.

— Olemme nyt käyneet muskarissa parin kuukauden ajan ja ainakin siellä Matleena on viihtynyt hyvin alun ihmettelyn jälkeen, Pauliina Paukkeri kertoo.

Juha Paukkeri on miettinyt, mikä olisi lapselle hyvä instrumentti joskus isompana. Jos hänen toiveensa toteutuu, Matleena opettelee jonakin päivänä viulunsoittoa. Hän voi harrastaa kodissaan musiikkia myös flyygelillä ja Itä-Hakkilan kirkon vanhoilla uruilla, jotka Paukkeri aikoo kunnostaa lähiaikoina.

— Kun vaimolla alkoivat supistukset, menin kirjakauppaan ja hankin Kustaa Vilkunan nimikirjan.