Katolisen kirkon opetukseen ei ole tulossa suuria muutoksia riippumatta uuden paavin henkilökohtaisista näkemyksistä. Akatemiatutkija Mikko Ketola Helsingin yliopiston kirkkohistorian laitokselta sanoo suoraan, että paavin kädet esimerkiksi seksuaalieettisissä kysymyksissä ovat monella tapaa sidotut.

— Uuteen paaviin kohdistuu odotuksia, mutta kukaan järkevä paavi ei edes yritä muuttaa katolisen kirkon perusopetuksia. Tämä johtuu kirkkokäsityksestä, paavin tehtävästä ja aiemmista päätöksistä.

Paavin virkaan kuuluu, että hän on kirkon uskon ja opetuksen vartija ja vaalija.

— Paavi ei voi ruveta mielivaltaisesti kehittelemään uusia oppeja, vaan hänen tehtävänsä on tulkita kirkon oppia niin kuin siihen katolisen kirkon käsityksen mukaan on aina ja kaikkialla uskottu, Ketola määrittelee.

Paavin virka on siis luonteeltaan pikemminkin fundamentalistinen kuin edistyksellinen.

Erehtymättömyydestä tuli oppi 1870

Yksi katolisen kirkon dogmeista on, että paavi on virassaan erehtymätön. Tämä ei tietenkään koske päivittäisiä arkisia kysymyksiä, vaan suuria opillisia ratkaisuja, jotka paavi julistaa ex cathedra, virkansa puolesta.

— Erehtymättömyydestä tuli virallinen oppi Vatikaanin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa 1870. Asia määriteltiin niin, että kun paavi kirkon johtajana paavinistuimeltaan määrittelee jonkun opin erehtymättömäksi, asia on niin ja kaikki ovat velvollisia noudattamaan opetusta. Mitään teologisia vastalauseita ei sallita.

Kirkolliskokous pidettiin aikana, jolloin moderni Italian valtio oli syntymässä, kirkkovaltio kutistui nykyiseksi Vatikaaniksi ja paavi menetti maallisen valtansa.

— Ehkä näissä tunnelmissa haluttiin korostaa paavin hengellistä valtaa. Käytännössä paavi teki tällaisen erehtymättömän päätöksen ensi kertaa vasta vuonna 1950, jolloin hyväksyttiin oppi Neitsyt Marian taivaaseenastumisesta.

Vatikaanin II kirkolliskokous vahvisti 1963 paavin erehtymättömyyden ja katsoi, että se koskee myös piispainkollegiota, kun se päättää asioista paavin kanssa.

Yhä useampia ikuisia totuuksia

Oppi paavin erehtymättömyydestä on siis melko uusi. Kirkon oppia valvova Vatikaanin uskonopin kongregaatio on kuitenkin tulkinnut asiaa niin, että oppi on ollut aina voimassa, vaikka "jumalallisena ilmoituksena" se vahvistettiinkin vasta 1870.

— Uskonopin kongregaatio, jota johtaa kardinaali Josef Ratzinger, on 1990-luvulla laajentanut sitä, millaisissa asioissa paavin ja kirkon katsotaan olevan erehtymättömiä. Johannes Paavali II:n aikana paavin asemasta tuli entistä vahvempi. Oppi, jonka mukaan kirkko ei voi oppikysymyksissä erehtyä, takaa sen, ettei hänen seuraajansa juurikaan pysty muuttamaan asioita.

Ketola ottaa esille uskonopin kongregaation 1998 hyväksymän asiakirjan, jossa todetaan, että katolisen kirkon suhtautuminen naispappeihin voi vain tiukentua. Vielä 1994 paavi ei tehnyt asiasta ehdotonta oppia, mutta suunta on tämä.

Vaikka katolinen kirkko pitää yllä hyviä suhteita muihin kristillisiin kirkkoihin ja eri uskontoihin, se pitää tiukasti kiinni siitä, että sillä on hallussaan totuus. Paavin asema ja kirkon erehtymättömyys ovat käytännössä suuria esteitä ekumenialle.

— Uskonopin kongregaation opillisten asioiden listalta löytyy myös paavi Leo XIII:n vuodelta 1896 peräisin oleva asiakirja, jossa tuomitaan anglikaanisen kirkon pappisvirka kelvottomaksi, Ketola mainitsee.

Sallitaanko ehkäisy, jos puolisolla on hiv?

Katolinen kirkko suhtautuu ehdottoman kielteisesti aborttiin ja eutanasiaan, vastustaa homoliittoja eikä hyväksy ehkäisyvälineitä. Ketola ei usko, että näissä kysymyksissä tapahtuu muutoksia.

— Kirkon oppia ei voi muuttaa, mutta pieniä muutoksia voi ehkä tulla, jos tulkitaan asioita niin, että uusi tieto lisää kirkon ymmärrystä opin tulkinnasta. Siksi suhtautumisessa ehkäisyyn voi tapahtua pieniä liikahduksia, Ketola arvioi.

Katolisen kirkon kansainvälinen avustusjärjestö CAFOD taistelee Afrikassa aidsia vastaan ohjelmalla, joka — viimeisenä vaihtoehtona — hyväksyy kondomin käytön avioliiton sisällä. Ehtona on, että toinen puolisoista on saanut hiv-tartunnan.

— Kardinaali Georges Cottier sanoi alkuvuodesta, että ehkäisy on tällaisessa tapauksessa hyväksyttävää Afrikan ja Aasian köyhimmissä osissa. Tosin tämäkin myönnytys johti heti vastareaktioon: yksi katolinen maallikkojärjestö Englannissa hyökkäsi rajusti omia piispojaan vastaan, koska ehkäisystä edes puhuttiin.

Käytännössä katolisen kirkon opetus ehkäisystä näkyy siinä, että kirkko kasvaa nopeasti Afrikassa. Euroopassa ja Yhdysvalloissa ihmiset eivät ehkäisyvälineiden kiellosta juuri piittaa. Italian syntyvyysluvut ovat maanosan alhaisimmat.

Pappien selibaattisääntö, joka on julkisuudessa kytketty katolista kirkkoa kuohuttaneeseen pedofiliaskandaaliin, on asia, joka voi muuttua. Se ei nimittäin ole opin, vaan kirkkojärjestyksen piiriin kuuluva asia.

— Katolisella kirkolla on huutava pappispula, esimerkiksi Yhdysvalloissa on 10–000 papin vaje. Sen vuoksi on ehdotettu, että naimisissa olevia diakoneja voitaisiin vihkiä papeiksi, Ketola kertoo.

Liberaalit toivovat apua kirkolliskokouksesta

Periaatteessa katolisen kirkon oppi on ehdoton. Käytännössä kirkon sisällä on kuitenkin oppositioryhmiä ja keskustelu kirkon linjauksista on vilkasta.

Johannes Paavali II:n aikana toisinajattelijat Hans Küng ja Eugen Drewermann tosin menettivät virkansa ja Etelä-Amerikassa vapautuksen teologit hiljennettiin.

— Tällä on varmasti oma vaikutuksensa siihen, että helluntailaisuus leviää nyt hurjaa vauhtia aikaisemmin lähes yksinomaan katolisissa maissa.

Yhdysvalloissa on noussut maallikkoliike, joka loukkaantuneena kirkon johdon hyssyttelevään suhtautumiseen pedofiliatapauksissa vaatii kirkkonsa toimintaan muutoksia.

— Monet liberaalit ovat toivoneet, että uusi paavi kutsuisi koolle kirkolliskokouksen, joka tekisi muutoksia kirkon opetukseen. Mutta saisivatko he kokouksessa enemmistön, kun katolisuus kasvaa erityisesti alueilla, jossa se on opillisesti hyvin konservatiivista? En usko tähän, Ketola sanoo.