Yhä useammissa päivähoitoryhmissä on lapsia, jotka kuuluvat eri uskontokuntiin ja tulevat erilaisista kulttuuritaustoista. Ensimmäiset kuusi elinvuotta ovat erityisen tärkeitä lapsen kehityksessä.

— Päivähoidolla on tärkeä tehtävä siinä, ettei maahanmuuttajalapsista tule vihaisia teini-ikäisiä, sanoo ruotsalainen psykologi Binnie Kristal-Andersson.

Kristal-Andersson osallistui Helsingissä viime viikolla pidettyyn varhaiskasvatuksen symposiumiin, jonka aiheena olivat lapset ja toisenlaisen uskonnon kohtaaminen.

Kristal-Andersson on kehittänyt mallin pakolais- ja siirtolaislasten kokemien traumaattisten kokemusten käsittelyyn. Hänen viestinsä erilaisuuden kohtaamisesta ja ennakkoluulojen torjumisesta on yleispätevä ja kaikkiin kulttuureihin sopiva.

— Minkä tahansa uskonnon "raamatussa" on sama ajatus: "tehkää niin toisille kuin haluatte itsellenne tehtävän", Kristal-Andersson sanoo.

Erilaiset tavat näkyvät
ruokailussa ja jumppahetkissä

Vantaalla on päivähoidossa noin 8000 lasta päiväkodeissa ja noin 1000 lasta perhepäivähoidossa. Hakunilan alueen lasten ja perheiden palvelujen johtaja Anna Cantell-Forsbomin mukaan lähes jokaisessa Vantaan päivähoitoryhmässä on yksi tai useampi eri kirkko- tai uskontokuntaan kuuluva tai ainakin luterilaiseen kirkkoon kuulumaton lapsi.

Muita uskontokuntia Vantaalla ovat esimerkiksi buddhalaiset, hindulaiset, islamilaiset, jehovan todistajat ja juutalaiset. Myös luonnonuskontoja edustavia yksittäisiä perheitä on päivähoidon piirissä.

— Tarkkaa tietoa päivähoidon eri uskontokuntiin kuuluvien lasten määristä ei ole, koska lain mukaan ihmisten arvoihin tai vakaumukseen liittyviä asioita ei saa tilastoida, Cantell-Forsbom sanoo.

Päivähoidon käytännössä eri kulttuurien tavat ja tottumukset näkyvät selvimmin ruokailussa, jumppahetkissä ja päiväunille menossa.

— Islaminuskoiset lapset eivät saa syödä sianlihaa. Kun jumppahetkiin on tapana vaihtaa sortsit ja paita ja päiväunille mennään yleensä pikkupöksyissä ja paidassa, niin suomalaiset lapset heittävät vaatteet liukkaastikin pois, mutta muun maalaisille alastomuuteen suhtautuminen on pidättyväisempää, Cantell-Forsbom kertoo.

Jos vanhemmat eivät halua lapsensa osallistuvan uskontoon liittyvään toimintaan, heille keksitään muuta ohjelmaa eri paikassa siksi aikaa, kun muut esimerkiksi askartelevat jouluseimeä.

— Lapsi ei saa kokea eriarvoisuutta siitä, että hän kuuluu eri uskontokuntaan. Varsinkaan, jos on vain yksi lapsi, joka ei osallistu muun ryhmän kanssa samaan toimintaan.

Uskonto on osa kasvatusta

Vuonna 1973 uskontokasvatus ja eettinen kasvatus kirjattiin tavoitteeksi päivähoidon kasvatustavoitekomitean päätökseen. Nykyisin päiväkodeissa on myös viralliset opetussuunnitelmat.

Käytännössä päiväkotien uskontokasvatusta toteutetaan laidasta laitaan tunnustuksellisesti tai viihteellisesti ryhmän opettajan mukaan, keskittyen useimmiten jouluun ja pääsiäiseen.

— On positiivista, että eri uskontokuntien ilmestyminen päivähoitoon "pakottaa" miettimään uusia tapoja toteuttaa hoitoa ja kasvatusta, Cantell-Forsbom sanoo.

Vantaalla kokoonnutaan kahtena iltana miettimään uskontojen rinnakkaiseloa päivähoidossa. Tilaisuudet pidetään 28.4. Kilterin koulun auditoriossa ja 19.5. seurakuntien virastotalon auditoriossa. Puheenjohtajana toimii Anna Cantell-Forsbom.

Molemmat tilaisuudet on tarkoitettu kaikille kiinnostuneille ja alkavat kello 18. Järjestäjinä ovat Vantaan seurakunnat ja Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimi.

— Tieto muista kulttuureista on yleissivistävää ja vähentää ennakkoluuloja. Tilaisuuksissa esitellään päivähoidon uskontokasvatuksen nykytilannetta ja eri uskontokuntien edustajat keskustelevat paneelissa, Cantell-Forsbom kertoo.