Vanhemmilla ja murrosikäisillä lapsilla voi olla jatkuvia yhteenottoja esimerkiksi kotitöistä ja kotiintuloajoista. Kouluttaja ja terapeutti Leena Maija Hurme sanoo jokaisen sukupolven käyvän uudestaan samat valtataistelut.

— Luin hiljattain Mika Waltarin yli 70 vuotta sitten kirjoittaman romaanin Appelsiininsiemen. Tuntui kuin se olisi kertonut tästä päivästä, niin samaan tyyliin siinä kauhisteltiin nuorison tekemisiä.

Hurmeen mielestä vanhempien ja nuorten välisissä kahnauksissa päästäisiin parempaan tulokseen, jos vanhemmat unohtaisivat valta-asetelmat ja lähestyisivät lapsiaan erityisellä nonviolent communication -menetelmällä.

Yhdysvalloista lähtöisin olevassa väkivallattoman vuorovaikutuksen menetelmässä ihmisillä tiedostetaan olevan perustarpeiden lisäksi muun muassa rakkauden, luovuuden, itsemääräämisen ja johonkin yhteisöön kuulumisen tarpeita.

— Näiden tarpeiden ymmärtäminen on jotenkin hämärtynyt. Kaikki osapuolet voisivat paremmin, jos vanhemmat muistaisivat, että murrosikäisellä on erityisen voimakas oman tilan ja itsemääräämisen tarve, Hurme painottaa.

Miten pois tietokoneen äärestä?

Väkivallattoman vuorovaikutuksen menetelmässä pyritään ristiriitatilanteessa saamaan yhteys toiseen ihmiseen ja löytämään yhteiset tarpeet keskustelemalla.

Leena Maija Hurme kertoo erään äidin valittaneen, miten vaikea hänen on saada murrosikäinen poikansa pois iltaisin tietokoneen äärestä.

— Minusta äiti voisi kysyä pojaltaan, miksi hän viihtyy siinä niin hyvin. Usein on niin, etteivät vanhemmat ymmärrä murrosikäistensä maailmaa, koska he eivät ole ikinä kunnolla tutustuneet siihen, ja siksi helposti tuomitsevat sen.

— Äiti voi sitten kertoa pojalle omista tunteistaan ja tarpeistaan, ajatteleehan hän lapsensa hyvinvointia, kun haluaa tämän menevän ajoissa nukkumaan.

Hurmeen mukaan lähestymistapa ei tarkoita periksi antamista, vaan toisen kuuntelemista ja yhteyden saavuttamisesta.

— Jos ei tämä onnistu, voi seurauksena olla kapinaa tai alistumista, josta joutuu maksamaan myöhemmin kovan hinnan.

Lopeta nuoren leimaaminen!

Leena Maija Hurme toteaa ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluvan leimaamista ja arvottamista. Esimerkiksi lapsi, murrosikäinen, vanhempi tai aviopuoliso on leima, joka ohjaa ihmisten käyttäytymistä.

— Ihminen olisi nähtävä sellaisenaan, ilman leimoja. Toisen ihmisen maailmaan voi olla pelottavaa mennä, mutta yhteyden luominen on luova prosessi, josta molemmat osapuolet saavat paljon.

— Murrosikäinen voi hyvinkin muuttaa käytöstään, jos ei ole mitään pakkoa ja hän saa päättää itse asiasta. Useinhan päätökset menevät siten, että vanhempi sopii asiasta yksipuolisesti, oikeasti kuulematta nuorta.

Perheen ristiriidat voivat olla vielä vaikeampia silloin, jos myös vanhemmilla on meneillään jokin kriisitilanne. Aikuinen saattaa purkaa lapseensa omaa pahaa oloaan hyvinkin rajusti.

Hurme uskoo, että tällaisessa tilanteessa on tärkeää kertoa murrosikäiselle nuorelle avoimesti ja rehellisesti omista tuntemuksistaan.

Harjoittelua sisarusten lapsilla

Kun Leena Maija Hurme tutustui väkivallattoman vuorovaikutuksen menetelmään, hän oivalsi, millaisessa väkivaltaisessa pakko–yhteiskunnassa ihmiset elävät. Hänestä oli vapauttavaa huomata, että ihmisillä on mahdollisuus myös uudenlaiseen kuuntelevaan ja myötäelävään kanssakäymiseen.

Hurmeen työ sisältää koulutusta ja työnohjausta erilaisissa yrityksissä ja yhteisöissä. Lisäksi hän antaa terapiaa yksittäisille asiakkaille.

Nuorten ja vanhempien ristiriitojen käsitteleminen muodostaa yhden osa-alueen Hurmeen työstä. Hänellä itsellään ei ole lapsia, mutta hän kertoo, että on saanut harjoitella ongelmien ratkomista sisarustensa lasten ja lastenlasten kanssa.

— Olen ollut itsekin joskus lapsi, ja tiedän kokemuksesta, että lapsen ja nuoren on monesti helpompi puhua ongelmistaan jonkun muun kuin oman vanhemman kanssa, Hurme tuumii.

Kasvattajailta nuorten vanhemmille to 14.4. klo 18 Myyrmäen kirkolla.