Vantaan ahdinko
Pääkaupunkiseudun pitäisi olla Suomen veturi kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Tähän kansalliseen selviytymisstrategiaan ei sovi se, että Vantaan kaupunki on valtiovallan päätöksillä tai pikemminkin päättämättömyydellä ajettu ahdinkoon.
Huolestuneet vantaalaiset vanhemmat ovat viime viikkoina osoittaneet mieltä kaupungin kouluihin ja päiväkoteihin kohdistuvan säästöohjelman vuoksi. Kohteena ovat olleet kaupungin päättäjät, jotka kuitenkin ovat melkoisen ikävässä pakkoraossa.
Kun velkataakka on suuri, veroja korotettu ja juustohöylääkin käytetty, on pakko ottaa jo sieltä, mistä ei pitäisi ottaa. Tämä merkitsee sitä, että vantaalaisten poliitikkojen ja virkamiesten on tehtävä kipeitä päätöksiä. Silti harkinnanvaraa yhä on: kaupunginhallitus halusi pitää peruskoulun 1. ja 2. luokkien ryhmäkoot ennallaan ja löysäsi sen vuoksi koulujen talousraamia puolella miljoonalla eurolla.
Ylemmillä luokilla luokkakoot kuitenkin suurenevat, määräaikaisten opettajien määrä vähenee ja satakunta luokka-avustajaa menettää työnsä. Lisäksi lakkautetaan kouluja. Sosiaali- ja terveystoimessa säästetään lasten päivähoidosta 7–9 miljoonaa euroa. Kotihoidon Vantaa-lisä rajataan jatkossa vain alle 2-vuotiaisiin.
Miten tämä on sovitettavissa yhteen sen kanssa, että Vantaa kasvaa muuttoliikkeen ja erityisesti syntyvyyden takia? Tai sen kanssa, että erityisopetusta tarvitsevien oppilaiden määrä on vuodesta 2000 vuoteen 2004 kasvanut 6,5 prosentista 11,6 prosenttiin? Nämä lapset on pyritty sijoittamaan tavallisiin luokkiin, mutta onnistuuko se, jos luokkakokoja kasvatetaan ja opetushenkilökunnasta tingitään?
Vantaalla etsitään ratkaisuja vaikeaan tilanteeseen tuottavuutta ja tehokkuutta lisäämällä. Näin tietysti pitääkin tehdä, mutta kyllä suurin vastuu Vantaan tilanteesta kuuluu valtiovallalle.
Valtio on sälyttänyt kunnille lisää velvoitteita, mutta niiden hoitamiseen ei ole annettu resursseja. Vantaan tilannetta heikentää lisäksi, että kuntien välinen verontasausjärjestelmä ei ota huomioon suurkaupunkialueen erityisolosuhteita, kuten väestönkasvua ja suurta maahanmuuttajien määrää. Epäoikeudenmukainen tilanne vaatisi maan hallituksen ja eduskunnan pikaista puuttumista asiaan.

