Vantaan Jokivarressa asuvan Pauliina Suden, 37, esikoisromaani Ruuhkavuosi (Tammi 2005) kertoo kolmikymppisen ja urasuuntautuneen Minnan surullisen koomisista yrityksistä saada kaoottinen elämänsä järjestykseen yhdessä vuodessa.

Vaikka kirja on fiktiivinen, siinä on kosolti sirpaleita todellisesta elämästä.

— Tunnen monia naisia, jotka ovat äitiyslomalla olleessaan yrittäneet samaan aikaan saada opintonsa päätökseen tai luoda uraa. Tunnen myös perheitä, jotka ovat asuneet monta kuukautta asuntovaunussa hartiapankkirakentajina.

— Kirjani päähenkilö on kaikkea tätä ja vielä yhtä aikaa, hän huokaisee.

Pauliina Suden kokemuksen mukaan nykynaiseen kohdistuu monelta suunnalta ristikkäisiä ja kohtuuttomia vaatimuksia.

— Moni nainen yrittää epätoivoisesti luoda nousujohteista uraa perhe-elämän ja oman jaksamisensa kustannuksella.

Lisäksi Suden mielestä liian moni nainen yrittää selvitä vaikeuksistaan pelkästään omiin voimiinsa luottaen. Vahvuuteen sairastunut nainen ei ymmärrä pyytää toisilta apua, vaikka sitä tarvitsisi.

— Ihmissuhteissaan vahvuuteen sairastunut henkilö voi muuttua melkeinpä hirviöksi, hän sanoo.

Vaikka Sudella on kokemusta lasten kanssa valvotuista öistä ja talonrakentamisesta, monessa muussa suhteessa hän on kirjansa päähenkilön vastakohta.

Pauliina Susi työskenteli liki neljä vuotta toimitussihteerinä Yliopisto-lehdessä. Löytääkseen tasapainon elämäänsä hän päätyi rohkeaan valintaan.

— Yhtäkkiä tuli tunne, että halusin tehdä muutakin. Mietin kaksi päivää, ja irtisanouduin eläkevirasta "tyhjän päälle". Halusin enemmän aikaa kirjoittamiselle ja lapsilleni, hän muistelee.

Susi on ollut tyytyväinen elämänmuutokseensa. Hän työskentelee vapaana toimittajana ja muutaman kuukauden pätkätyöjaksoissa aikakauslehdissä — ja kokee elävänsä itsensä kokoista elämää.

— Voin olla rauhassa äiti Lenitalle ja Mariannelle. Nyt minulla on myös paremmin aikaa oman kaunokirjallisen tekstin kirjoittamiselle. Kumpikaan näistä ei onnistunut minulta vakituisen päivätyön ohessa.