Vantaan seurakunnilla on 10 virallista ystävyysseurakuntaa, joista neljä Venäjällä Inkerin kirkossa, kolme Virossa ja yksi Unkarissa, Latviassa ja Namibiassa.

Suomalaisten seurakuntien yli 400 ystävyysseurakunnasta 217 on Inkerin kirkossa, 119 Virossa ja 47 Unkarissa. Ystävyysseurakuntatoiminnassa niin Vantaalla kuin koko kirkossa painottuvat siis suhteet Itä-Euroopan sukukansoihin. Varsinkin 1990-luvulla näitä ystävyyssuhteita syntyi kuin sieniä sateella.

— Viime vuosina ystävyysseurakuntasuhteita on solmittu vain vähän. Tämä johtuu lähinnä siitä, että seurakunnat, joilla ylipäänsä on toiminnan vaatimia taloudellisia voimavaroja ja työntekijöitä tai vapaaehtoisia ystävyyssuhteen hoitamiseen, ovat jo hankkineet itselleen ystävyysseurakunnan tai useampia.

Näin arvioi ystävyysseurakuntatoimintaa tutkinut teologian tohtori Kaarina Ylönen, tuleva Helsingin hiippakunnan dekaani. Yhteisten työmuotojen johtajana hän on pitkään vastannut Vantaan seurakuntien ystävyysseurakuntasuhteista.

Pelkkä heimoaate ei enää riitä

Ensimmäiset ystävyysseurakuntasuhteet perustettiin 1970-luvulla suomalaisten kaupunki- ja maalaisseurakuntien kesken. Kansainvälinen toiminta alkoi länsimaista.

— Varsinainen boomi syntyi, kun olot Itä-Euroopassa alkoivat vapautua. Nyt kun suurin into on laantunut, tarvitaan sen tilalle pitkäjänteistä työtä, korostaa Ylönen.

Heimoaatteella on Ylösen mukaan ollut selvä merkitys toiminnan kehityksessä. On tunnettu erityistä vastuuta suomensukuisista.

— Ensimmäiset merkit tästä auttamishalusta nähtiin jo silloin, kun Venäjälle perustettiin ensimmäiset 2 inkeriläistä seurakuntaa. Petroskoihin ja Pushkiniin alkoi tulla bussilasteittain ihmisiä. Kun olot Venäjällä vapautuivat, syntyi 1990-luvun alussa varsinainen Inkeri-innostus. Haluttiin auttaa kovia kokeneita heimoveljiä.

Suomessa ajateltiin myös, että Venäjällä vallitsi arvotyhjiö. Ylösen mukaan se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

— Venäjällä on vankat perhearvot, joista meillä voisi olla paljon oppimista. Vaikka pari sukupolvea oli jäänyt vailla kristillistä opetusta, ei Venäjä silti ollut myöskään mikään uskonnollinen tyhjiö. Pakanoiden sijasta seurakunnissa kohdattiin ihmisiä, jotka vaikeuksien keskellä olivat säilyttäneet uskonsa Jumalaan.

Nyt kun Inkerin kirkon toimintaan on tullut mukaan paljon venäjänkielisiä ja kirkko vähitellen venäläistyy, kysytään Ylösen mukaan uudenlaista uskollisuutta.

— Siinä ei ole mitään pahaa, että tuetaan heimoveljiä ja -sisaria, mutta kirkossa ei kuitenkaan ole kyse kansallisuudesta. Uskollisuutta tarvitaan myös siinä, että kun Venäjälle nyt on rakennettu tai korjattu noin 50 kirkkoa, ei työtä voi lopettaa siihen. Seurakunnat ovat köyhiä ja tarvitsevat vielä pitkään taloudellista apua.

Taloudellinen tuki tärkeää

Vantaan seurakuntien yhteiseen budjettiin on ystävyysseurakuntien avustamista varten varattu 40 000 euroa. Lisäksi paikallisseurakunnilla on pieniä määrärahoja.

— Kun työvoima- ja materiaalikulut ovat pienemmät kuin meillä ja tehdään talkootyötä, suomalaisittain pienillä summilla saadaan paljon aikaan. Vantaan seurakuntien tuella on ystävyysseurakunnissa korjattu kirkkoja, rakennettu toimitiloja, ylläpidetty vanhusten palvelutaloa, tuettu työntekijöiden palkkaamista ja annettu koulutusta.

Vantaan ystävyysseurakunnat ovat pieniä, muutaman kymmenen tai korkeintaan muutamien satojen ihmisten tiiviitä yhteisöjä. Taloudellinen tuki on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää niiden jäsenille on kokemus siitä, että heillä on ystäviä Suomessa. Vaikka he ovat pieni vähemmistö, he ovat samalla osa jotakin suurempaa.

Mahdollisuus kansainvälisiin kontakteihin

Suomalaiset seurakunnat listasivat Ylösen kyselytutkimuksessa koko joukon asioita, jotka kertovat, että ystävyyssuhde on kaikkea muuta kuin yksipuolinen.

Vastauksissa oli sellaisia asioita kuin maailmankuvan avartuminen, kulttuurien välisen ymmärtämisen lisääntyminen, yhteisöllisyyden oppiminen, seurakunnan diakoniatyön vahvistuminen, uskonelämän virkistyminen, seurakuntalaisten aktiivisuuden lisääntyminen ja sen asian syvempi oivaltaminen, että paikallinen suomalainen seurakunta on osa maailmanlaajuista kirkkoa.

Ylönen toivoo, että Vantaalla 17.–23.4. vietettävä ystävyysseurakuntaviikko toisi toimintaan mukaan lisää kansainvälisyydestä kiinnostuneita vantaalaisia ja innostaisi seurakuntia huomaamaan ystävyyssuhteen tarjoamat mahdollisuudet.

— Esimerkiksi lapsi- ja nuorisotyössä ystävyysseurakuntatoiminnalla on paljon annettavaa. Tutustuminen siihen, miten muualla eletään aineellisesti niukemmin kuin meillä, mutta silti ollaan elämään tyytyväisiä, on avartava kokemus.