Ei ole pitkä aika, kun kirkko taisteli kauppojen sunnuntaiaukioloa vastaan — huonolla menestyksellä.

Nyt sitten ollaan tilanteessa, jossa kaupat ovat sunnuntaisin auki ainakin puolet vuodesta. Tuskin menee kovin pitkään, ennen kuin kauppoja saa pitää auki milloin vain kauppaketjuja huvittaa, vaikka ympäri vuorokauden.

Se tietysti edellyttää, että ihmiset haluavat maleksia kauppakeskusten käytävillä ja tuhlata.

Nyt sitten kirkko haluaa erityisesti tukea tätä kulutushysteriaa kustantamalla päivystävän kauppakeskuspastorin!

Pastori Harry Anttilan mukaan (VL 24.3.) "kauppakeskus on ihmisten yhteinen olohuone".

Minun olohuoneeni on kotonani. Kaupassa käyn vain ostamassa tavaraa mahdollisimman pikaisesti. En kaipaa kirkollisia "palveluita" sinne.

Kauppakeskuksen edustama kulutuskulttuuri, melu ja turhien tarpeiden luominen on äärettömän kaukana sitä hiljaisuudesta ja vaatimattomuudesta, jota odotan uskonnon edustavan.

Jopa naapurini, jotka suhtautuvat kielteisesti kirkkoon, kutsuvat paikallista ostoskeskusta "ostoshelvetiksi". He, kuten minäkin, suosivat pienempää kauppaa.
Siellä ostoshelvetin käytävillä kirkko nyt myy sanomaansa.