Opetuslapset ovat koolla Tiberiaanjärven rannalla. Pääsiäisen hämmentävät tapahtumat täyttävät vielä ajatukset, mutta niiden valtaan ei voi kuitenkaan jäädä. Elämän on jatkuttava. Pietari, toimen mies, ottaa ohjat käsiinsä ja päättää lähteä kalaan. Toiset opetuslapset seuraavat mukana.

Aamun koittaessa rannalle ilmestyy tuntematon mies. Tämän miehen neuvosta saaliitta jääneet kalastajat heittävät verkon vielä kerran, ja ihme tapahtuu. Verkko tulee täyteen isoja kaloja.

Valtava kalansaalis saa opetuslapset ymmärtämään, että rannalla oleva muukalainen ei voi olla kukaan muu kuin Herra. Kenenkään muun kuin Jeesuksen ei olisi mahdollista saada tällaista aikaan.

Yhteisen aterian jälkeen Jeesus esittää Pietarille kolme kysymystä. Kysymysten muoto vaihtelee, mutta sisältö on joka kerta sama: "Rakastatko sinä minua?"

Pietari tulee Jeesuksen kysymyksistä, ainakin siitä kolmannesta, suorastaan surulliseksi. Eikö nyt yksi kysymys ja vastaus siihen sentään riittäisi? Kolmesti Pietari kuitenkin vastaa Jeesukselle myöntävästi. Kolme kertaa hän haluaa vakuuttaa Jeesukselle rakkauttaan. Sama Pietari, joka kolmesti oli hänet kieltänyt.

Minulle tämä Hyvän Paimenen sunnuntain evankeliumi kertoo armosta. Armosta, joka merkitsee uudelleen aloittamisen mahdollisuutta. Jumalan rakkaus meitä ihmisiä kohtaan on niin suuri, ettei mikään voi meitä siitä erottaa. Ei mikään tekemämme tai tekemättä jättämämme, ei syvinkään lankeemuksemme tai suurinkaan epäonnistumisemme.

Vaikka me Pietarin lailla kieltäisimme Vapahtajamme, hän ei kuitenkaan kiellä meitä. Rakkautensa ja armonsa tähden hän haluaa kysyä yhä uudelleen: "Rakastatko sinä minua?"

Ensi sunnuntai on 2. sunnuntai pääsiäisestä. Sen aihe on Hyvä paimen. Alttarilla on valkoinen liina ja neljä kynttilää.
Päivä raamatuntekstit ovat Ps. 23, Jer. 23:1–4, 1. Piet. 5:1–4 ja Joh. 21:15–19.