Tikkurilan Teatteri on tarttunut 1960-luvun kulttiromaanista dramatisoituun näytelmään Yksi lensi yli käenpesän. Aikoinaan elokuvanakin nähty Ken Keseyn nerokas romaani vastusti "systeemiä" ja sen aikaisen yhteiskunnan arvoja, ihmisen tuotteistamista ja Vietnamin sotaa. Nyt nuori ohjaaja Kimmo Tähtivirta korostaa enemmän mielisairaanhoidon kritiikkiä ja yksilönvapauden puolesta käytävää kamppailua.

Miten vain, mutta kolmekymmentä vuotta sitten oli selvää, että Osasto on yhteiskunta pienoiskoossa ja Iso Hoitaja orwellilainen isoveli-hahmo. Ihmistä tuotteistava yhteiskunta tekee heikommista jäsenistään lapsia. Silmänkääntötempuin uskotellaan, että isoveli ja -sisko tarkoittavat parastamme, mutta todellisuus vie helposti ihmiseltä itsemääräämisoikeuden ja kyseenalaistaa hänen kykynsä ajatella ja päättää itse.

Toki mielisairaanhoitoakin kritisoitiin.

Tikkurilan Teatterin esitys on täynnä nuorta energiaa. Pääosaan, kapinalliseksi potilaaksi Randall McMurphyksi, valittu Iiro Ristola on täysosuma. Vasta 19-vuotias teatterinharrastaja saa pienikokoisen olemuksensa täyteen huimaa voimaa. Hän hallitsee hyvin vivahteet — huumorin, uhoamisen, fyysis-psyykkisen vikkelyyden — ja kasvaa silmissä esityksen kanssa.

Intiaanipäällikkö Bromden, jota näyttelee Mika Suutari, kantaa traagisen juonen toivonkipinää. Hänen massiivinen olemuksensa ei ihan täysin vielä vakuuta, mutta hyvin hänkin tuijottavan roolinsa sisäistää.

Iso Hoitaja, sisar Ratched, on Outi Utriaisen tulkinnassa hyytävän hyvä. Näennäisen lempeä ja hyvää tarkoittava äitihahmo sisältää Ken Keseyn romaanissa myös äitivallan kritiikkiä. Povekas, hyvää käytöstä vaativa äiti leikkaa munat miehiltä säännöillään ja systeemeillään.

Karussa esillepanossa on monta hienoa yksityiskohtaa. Potilaiden "vanginpuvuissa" on rinnuksissa iso viivakoodi. Kolisevat varastokärryt toimivat sekä häkkeinä että metelin lisääjinä.

Videokuvat, joita heijastuu välillä seinälle, katkaisevat rämisevän rytmin ja hiljentävät katsojan todellisten arvojen äärelle. Intiaanipäällikkö Bromden kaipaa heimonsa vapauden päiviä, jotka on nöyryyttäen riistetty hänen omaisiltaan. Lopussa hän kasvaa ottamaan harteilleen voimansa ja vapautensa, vastuun itsestään.