Tanskalaisen satukirjailija H.C. Andersenin elämässä oli juuri sellaisia piirteitä kuin hänen saduistaan voisi päätellä. 2.4.1805 syntyneen Andersenin isä oli suutari ja äiti pyykkäri. Pojalla oli vilkas mielikuvitus ja jo varhain hänelle syntyi ajatus päästä eteenpäin taiteen tiellä.

Alhainen syntyperä aiheutti tosin pulmia, sillä tie tähtiin kävi 1800-luvun tanskalaisessa yhteiskunnassa aina hovin kautta. Andersenin tekstit herättivät kuitenkin huomiota, ja hänen erikoislaatuinen olemuksensa jäi ihmisten mieleen.

Andersen julkaisi ensimmäiset satunsa 30-vuotiaana. Ne otettiin alusta pitäen myönteisesti vastaan ulkomailla, mutta Tanskassa tekstejä arvosteltiin kovalla kädellä. Kirjailija kärsi todennäköisesti dysleksiasta, eli eräänlaisesta sanasokeudesta, ja kriitikoiden silmissä se näytti puutteelliselta äidinkielen taidolta.

Kirjailijan syntymästä on tullut tänä keväänä kuluneeksi 200 vuotta. Sen kunniaksi on julkaistu suomeksi kaksi komeaa Andersenin satujen kokoelmaa. Otavalta on ilmestynyt H.C. Andersenin satuaarteita, jonka ovat suomentaneet Sirkka ja Matti Rapola. Kirjan herkät kuvat on maalannut taiteilija Kaarina Kaila.

WSOY:n muhkea juhlajulkaisu on nimeltään Andersenin satuja. Kahdenkymmenenyhdeksän sadun valikoiman on tuoreesti kuvittanut Flemming B. Jeppesen. Suomennokset ovat Maila Talvion.

Molemmissa kokoelmissa on yksi lukuisista kirjailijan omaan elämään nivoutuvista koskettavista saduista. Andersenin kerrotaan omistaneen Satakieli-sadun ruotsalaiselle laulajattarelle Jenny Lindille, johon hän oli rakastunut, mutta joka ei koskaan vastannut hänen tunteisiinsa.

Satakieli-sadussa laululintua ei voi vangita eikä hallita. Symboliikassa voi nähdä vaatimuksen taiteilijan vapaudesta. Ajatuksen voi kääntää myös niin, että kauneutta ei voi saada väkisin omakseen, vaan on parasta antaa sen säteillä mahdollisimman monelle. Andersen itse pitäytyikin poikamiehenä.

Kun Andersen kuoli vuonna 1875, hän jätti jälkeensä laajan kirjallisen tuotannon, josta tunnetuimpia ovat 174 satua. Kukapa ei tuntisi Pientä tulitikkutyttöä, Rumaa ankanpoikasta, Pientä merenneitoa tai Peukalo-Liisaa. Niissä on heijasteita hassusta, mutta surumielisestä satuseposta, joka tiesi mitä on köyhyys, yksinäisyys ja erilaisuus yhdenmukaisuuteen pyrkivässä ja piittaamattomassa maailmassa.