Kun sota alkoi syksyllä 1939, suomalaiset kevyen musiikin ystävät joutuivat ahdinkoon. Sisäasiainministeriö asetti ankaran tanssikiellon.

Sodan aikana tanssimusiikkia kuitenkin tehtiin koko ajan. Parhaat mahdollisuudet kuulla iskelmämusiikkia olivat elokuvateattereissa ja radion ääressä. Iskelmistä tuli kuuntelumusiikkia ja sanoitusten merkitys korostui.

Ihmiset purkivat laulujen kautta tunteitaan ja etsivät lohtua. Niin herrat ja metsätyömiehet kuin kotona olevat emännät ja lapset olivat samaa tasa-arvoista yleisöä, ja sota-ajan iskelmät tulivat koko kansalle rakkaiksi. Lyriikassa saavutettiin kaipuun syvimmätkin syöverit.

Niin kuin Peter von Bagh Iskelmän kultaisessa kirjassa (Otava 1986) toteaa: "Sota on suuri tasa-arvoistaja. Se yksinkertaistaa tunteita ja tunteiden skaalaa: esille nousevat erot, jälleennäkemiset, kuolema, suru, ilo."

Sodan edetessä kevyen musiikin rooli radiossa väheni, mutta rintamalla sitä tarvittiin entistä enemmän. Kun jatkosota syttyi kesällä 1941, perustettiin Valtion tiedotuslaitoksen viihdytysosasto, jonka nimi muutettiin myöhemmin Puolustusvoimain viihdytystoimistoksi.

Esimerkiksi vuoden 1943 tammi–syyskuussa kiertueita oli lähes 400 ja niissä esiintyjiä yli 1600. Viihdytyskiertueilla saatettiin kuulla sellaisten taiteilijoiden, kuten Tapio Rautavaaran ja Olavi Virran uran ensiaskeleita.

Sota-aika päättyi Suomessa huhtikuussa 1945. Sen muistoksi Korson mieslaulajat esittävät lauantaina 9.4. ja sunnuntaina 10.4. klo 15 tunnettuja sotilaslauluja ja sota-ajan suosikki-iskelmiä.

Sotapojan kaipaus -nimiset konsertit pidetään Korson Lumo-salissa (Urpiaisentie 14) ja niissä kuullaan muun muassa Elämää juoksuhaudoissa, Äänisen aallot, Meripojan preivi, Liisa pien, Kirje sieltä jostain ja Ilta skansissa.

Lipputiedustelut ja -varaukset p. 045 130 4721.