Helsingin piispa Eero Huovinen asettaa ensi sunnuntaina Hakunilan seurakunnan kirkkoherran virkaan seurakuntalaisille tutun miehen. Reijo Liimatainen, 43, on ollut pappina Hakunilassa vuodesta 1987, viimeiset kymmenen vuotta kirkkoherra Harri Palmun sijaisena.

— Viimeiset 10 vuotta olen ollut lähdössä ja työmotivaatio on tullut siitä, että pitää lyhyessä ajassa saada jotain aikaan. Nyt täytyy energiaa riittää pitkän matkan juoksuun, tuumii Liimatainen ja nauraa, kun perheen 3-vuotias Anna-tyttö raahaa pöydälle isän kuluneet lenkkitossut.

Liimataisen mielestä Hakunila on innostava työpaikka, toimiva seurakunta.

— Työntekijöillä on hyvä yhteishenki ja luottamushenkilöt antavat vahvan tuen työlle. Hallinnosta on karsittu turhat rönsyt, jotta voidaan keskittyä varsinaisen työn tekemiseen. Verkostoyhteistyö varsinkin kaupungin päivähoidon, koulujen ja sosiaalitoimen kanssa on tiivistä.

Hakunilan seurakunnan toiminnassa korostuu kristillinen kasvatustyö, diakonia ja jumalanpalveluselämä. Jumalanpalveluksia valmistellaan tiimityönä työntekijöiden ja seurakuntalaisten kesken ja niissä pyritään ihmisläheisyyteen.

— Puhuttelevuus lähtee ihmisten kohtaamisesta ja läsnäolosta, ei kirkkokäsikirjasta. Messusta pyritään tekemään tapahtuma, jossa voivat olla kaikki, mukaan lukien lapset ja nuoret. Työ kantaa hedelmää, sillä kävijämäärät ovat nousseet.

Kirkosta eroaminen mietityttää

Vaikka Liimataisella on paljon ilonaiheita, on myös huolenaiheita. Häntä askarruttaa viimeiset pari vuotta jatkunut voimakas kirkosta eroamisen aalto.

Viime vuonna kirkosta erosi runsaat 27 000 suomalaista. Vantaalla eronneita oli 1 154, joista Hakunilassa 152. Kirkosta eroaminen lisääntyi uskonnonvapauslain muutoksen ja uuden hautatoimilain seurauksena, mutta Liimataisen mukaan ilmiötä ei voi kuitata vain niillä. Varsinkin, kun kirkosta on eronnut paljon nuoria aikuisia.

— Voi olla vaikea löytää 20–30-vuotiaille, elämän kiihkeää muutosvaihetta eläville nuorille aikuisille sopivaa toiminnallista yhteyttä seurakuntaan, ainakaan isoa joukkoa kiinnostavaa, miettii Liimatainen.

— Ehkä yksi avain löytyy siitä, että nuorisotyössä aletaan antaa nykyistä enemmän eväitä siihen, että voi tuntea itsensä kristityksi, vaikka ei elämän arjen keskellä niin kovin aktiivisesti kirkon ovea availisi.

"Itsensä voi tuntea kristityksi, vaikka ei elämän arjen keskellä niin kovin aktiivisesti kirkon ovea availisi."

Liimataisen mukaan olennaista on myös, että seurakunta tekee itsestään helposti lähestyttävän. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että opitaan käyttämään internetiä ja sähköpostia yhteydenpidon välineenä.

— Hakunilassa netti on vielä retuperällä, harmittelee Liimatainen.

Liimataisen mielestä toinen, suurelta osin hyödyntämätön voimavara, ovat kirkon kansainväliset yhteydet.

— Kirkko on maailman vanhin globaaliyhteisö, mutta laajasta verkostosta huolehtiminen on tähän asti jätetty lähinnä lähetystyön aktiiveille.

— Esimerkiksi Hakunilan seurakunnan lähetyskohteessa Mordvassa on suomea puhuvia ihmisiä, myös nuoria aikuisia, jotka iloitsisivat yhteyksistä tänne.

Terävästi, mutta keskustellen

Yleisesti ottaen kirkosta eroamiseen tepsii Liimataisen mukaan parhaiten se, että kirkko tekee perustyönsä kunnolla. Tähän kuuluvat jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset, mutta myös kirkon arvomaailman esillä pitäminen.

— Kirkon pitää puhua kohtuullisen elämän hyvyydestä ja tavoiteltavuudesta ja muistuttaa, että ahneus ja itsekkyys aiheuttavat vammoja sekä ihmisille että yhteisöille. Tästä ei pidä tinkiä, vaikka sanoma ei kaikkia miellyttäisikään.

Kirkon sanoma saa olla terävää, mutta otteen pitää samalla olla keskusteleva.

— Tärkeintä on henkinen lähestyttävyys, seurakunnan pitää olla avara, sallia ja rohkaista erilaisia mielipiteitä. Täytyy myös muistaa, että itse ollaan samassa veneessä. Ei kirkko ole mikään ahneudelta, itsekkyydeltä ja synniltä vapaa vyöhyke.

Muuttotappio hankaloittaa toimintaa

Yksi kirkosta eroamiseen vaikuttava ilmiö on muuttoliike. Uudella paikkakunnalla tie seurakuntaan katkeaa helposti varsinkin, jos yhteys kirkkoon on entuudestaankin hatara. Hakunilassa muuttoliike on vilkasta molempiin suuntiin, seurakuntaan muutti viime vuonna 1712 ja sieltä pois 2260 ihmistä.

— Muuttotappio näkyy seurakunnan taloudessa. Uusia työntekijöitä ei ole varaa palkata, vaikka rippikouluikäluokat ovat parin vuoden päästä suuremmat kuin koskaan.

Muuttajien vastaanottamisessa voitaisiin Liimataisen mukaan kokeilla nykyistä aktiivisempaa otetta, jos vain rahkeet riittävät.

— Voisimme esimerkiksi nyt rakenteilla olevalla Riimumäen alueella kokeilla sitä, että seurakunnan tervetulopaketti viedään perille henkilökohtaisesti.