Eipä uskoisi, että yksi jännitysromaani onnistuu yhdistämään konservatiiviset luterilaiset, tiedeuskovaiset vapaa-ajattelijat, paavin mahdollisen seuraajan ja historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen. Näin on käynyt — kaikkien on pakko saada sanoa sanansa Dan Brownin Da Vinci -koodista.

Kirjasta on piisannut puhetta ja kirjoitusta jo yli vuoden, eikä loppua näy. Kirjan suosion innoittamana julkaistaan kritiikki- ja selitysteoksia ja aina silloin tällöin joku myöhäisherännyt kirkonmies ärähtää — viimeksi viime viikolla Genovan kardinaali Tarcisio Bertone. Hyvä että ärähti, muutenhan juuri kukaan ei tietäisikään miehestä mitään. Nyt hän ehti sopivasti kohottaa profiiliaan tulevaa paavinvaalia varten.

Da Vinci -koodia kritisoidaan monella tasolla. Yksi ryhmä pitäytyy lähinnä historiallisissa yksityiskohdissa ja etsii niistä virheitä.

Toinen joukko on isällisesti huolissaan siitä, että herkkäuskoisia lukijoita johdetaan kirjalla harhaan. He jaksavat muistutella hurahtaneita faneja siitä, että kirja on fiktiota.

Kolmas ryhmä huutaa suoraa huutoa. Heidän mielestään kirja uhkaa koko kristinuskoa, katolista kirkkoa tai vähintään Opus dei -järjestöä. Ehkä he eivät ole käsittäneet sitä, mitä edellisen ryhmän "sehän on vain fiktiota" -tyypit hokevat.

Eniten kohua ja vastustusta on herättänyt väite, että Jeesus olisi ollut naimisissa Magdalan Marian kanssa ja saanut lapsia.

Sillä oikeastihan: