Kauppakeskus Isossa Omenassa Espoossa käy 25 000 ihmistä päivässä. Siellä toimivissa liikkeissä, toimistoissa ja julkisissa palveluissa on toistatuhatta työntekijää. Heitä varten on tammikuun alusta lähtien ollut pappi, Harry Anttila, 38.

— Vastaanotto on ollut älyttömän positiivinen. Moni ihminen on sanonut, että on hienoa, kun kirkko on lähettänyt papin tänne meidän luoksemme, kertoo Anttila.

Kauppakeskuksessa on hiljaisuuden kappeli, jonka toimintaa pyörittävät suurelta osin Olarin seurakunnan vapaaehtoiset. Heitä on listoilla noin sata.

Anttila ei kuitenkaan istu kappelissa odottamassa, että ihmiset tulevat sinne, vaan "hengailee" pitkin käytäviä ja liikkeitä.

— Juttelen työntekijöiden kanssa, istun kahvilassa tai kävelen toimettoman näköisenä. Yleensä ei kulu monta minuuttia, kun jo joku nykäisee hihasta.

Telakalla testattiin huumorintajua

Anttilalla on 10 vuoden kokemus seurakuntapapin työstä Helsingistä. Peruspapin työssä korostuu pyhä: jumalanpalvelukset ja kirkolliset toimitukset.

— Ihmisten kohtaaminen näissä tilanteissa on tärkeää, mutta halusin kokeilla myös hiukan arkisempaa papin hommaa, Anttila selvittää.

Siihen tarjoutui tilaisuus, kun huonon tilauskannan takia vaikeuksiin joutuneen Masa-Yardsin henkilöstöpäällikkö kutsui Anttilan kriisiajan telakkapapiksi.

Anttila kulki telakalla haalari yllään ja jutteli "äijien" kanssa. Aluksi pappia testattiin, mutta kun huumorintaju kesti, hänet otettiin telakalla hyvin vastaan.

Omalla maaperällä uskalletaan puhua

Kauppakeskuksessa Anttila vaihtoi haalarin papin paitaan, josta ihmiset tunnistavat hänet. Hän sanoo olevansa kuin kirkon kävelevä näyteikkuna.

— Se asettaa paineita, mutta olen ajatellut papin esikuvallisuutta niin, että siihen kuuluu, että uskaltaa olla avoin ja haavoittuva. Ihminen ihmisten joukossa. Joskus olen kokenut hyväksi tuoda esiin oman elämäni vaikeudet — avioeron, masennuksen ja burnoutin — ja siten yrittänyt rohkaista ihmisiä puhumaan.

Anttilan mukaan ihmisten on usein helpompi jutella papin kanssa kauppakeskuksessa kuin kirkossa, koska täällä he ovat omalla maaperällään. Ei tarvitse miettiä, miten käyttäytyy tai millaisia sanoja käyttää.

— Keskustelunaiheita on paljon, mutta tietysti moni haluaa puhua papin kanssa suruistaan, peloistaan ja elämänsä kriiseistä, Anttila kertoo.

Työpaikoilla liikkuessaan Anttila on oppinut kunnioittamaan yrittäjiä.

— Ei tällainen kuukausipalkkainen ihminen, jonka toimeentulo on turvattu, voi käsittää, miten suuri paine yrittäjillä on, kun elanto on myynnistä kiinni.

Kauppakeskuksen työntekijät puolestaan ovat löytäneet papista puolueettoman tahon, jonka kanssa voi jakaa asioita, joista työyhteisössä ei oikein voi puhua.

Hyvä–paha-akseli ei riitä

Usein keskustelussa päädytään myös hengellisiin asioihin, mutta Anttilan mukaan ei välttämättä niillä sanoilla, joita kirkossa on totuttu käyttämään. Kaikki kysymykset kun eivät asetu akselille hyvä–paha, vaan nousevat sellaisista näkökulmista kuin elämän tarkoitus, turvattomuus tai vapaus ja sidonnaisuus.

Kauppakeskuspapin työ on pioneerityötä, jota rahoittavat Olarin seurakunta, Espoon seurakuntayhtymä, kirkkohallitus, kirkolliskokous ja Kirkkopalvelut. Toiminta hakee vasta muotoaan, mutta tarvetta sille selvästi on.

— Täällä olisi käyttöä vaikka kolmelle papille! Toivon, että kirkko tarttuu haasteeseen ja kauppakeskuspappeja tulee muuallekin. Jokainen paikka on kuitenkin erilainen ja sopivat toimintatavat pitää miettiä paikallisesti, muistuttaa Anttila.