Uskonvaelluksen isästä Aabrahamista kerrotaan Raamatussa pysäyttävä tarina, jossa hän käy kauppaa Jumalan kanssa Sodoman kohtalosta.

Aabraham on jo elämänsä illassa. Hänellä on takanaan jo monta vaellusta. Hän on muuttunut mies. Hän on luopunut monista asioista eikä kuvittele enää olevansa mikään uskon sankari tai saavansa jälkeläisiä kuin taivaalle syttyy tähtiä.

Aabraham näkee kolmen pölyisen vaeltajan lähestyvän telttaansa Mamren tammistossa. Jokin miehissä saa häneen eloa. Hän kyllä tietää, mitä erämaan vaeltajat tarvitsevat. Hän kutsuu heidät luokseen, järjestää vettä, että he saavat pestä matkan pölyt jaloistaan, antaa heidän levätä puiden katveessa ja järjestää heille syötävää.

Miehet näyttävät tietävän Aabrahamin tarinan. He sanovat, että vuoden päästä hänellä on poika. Tämän jälkeen Aabraham lähtee heille saattomieheksi. Heillä on jokin tehtävä Sodomassa. Aabrahamille selviää, keitä hänen vieraansa ovat: kaksi enkeliä ja itse Jumala valepuvussa.

Herra paljastaa Aabrahamille, että hän suunnittelee Sodoman hävitystä. Aabraham kauhistuu. Jumalan ja Aabrahamin välille sukeutuu keskustelu. Siinä Aabraham tinkii lopulta Jumalalta lupauksen, että hän armahtaa Sodoman, jos sieltä löytyy edes kymmenen vanhurskasta.

“Niiden kymmenen takia jätän sen hävittämättä.” Tästä alkaa Raamatussa eri muodoissa toistuva teema pyhästä jäännöksestä, maan hiljaisista, maan suolasta, maailman valosta, taikinan hapatteesta ja sinapinsiemenestä. Jumala näyttää tarvitsevan rinnalleen edes muutaman, jotka kaikesta huolimatta kerta toisensa jälkeen sanovat elämälle kyllä.

Emme tiedä, kääntävätkö he Jumalan mielen. Hän tarvitsee kuitenkin tätä kriittistä vähemmistöä tai Jeesuksen sanoin ”kahta tai kolmea, jotka ovat koolla hänen nimessään” muuttamaan kehityksen suuntaa. Ihmisiä, jotka pitkällä vaelluksellaan ovat oppineet hyväksymään elämän kaikki värit ja polut ja ymmärtävät, että uskon ei tarvitse luoda uhreja eikä syntipukkeja.