Tikkurilan seurakunnan kanttorin Vesa Mäkeläisen pääsiäinen jäsentyy musiikilla. Kiirastorstaihin kuuluu perinteisesti Matteus-passio. Myöhäisenä lauantai-iltana Mäkeläinen vetäytyy kuuntelemaan annoksen murheen tiivistävää musiikkia, vaikkapa Marc-Antoine Charpentierin hiljaisen viikon sävelmiä.

— Sitten kun on oikein räydytty mustassa surussa ja murheessa, iskevät Bachin pääsiäiskantaattien patarummut ja heittäydytään täydelliseen iloon.

Pääsiäisen ajan musiikin vastakohdat virittävät Mäkeläisen aistit äärimmilleen ja luovat elämää. Samalla tavalla pääsiäisen erilaisia tunnelmia nostaa esiin Pyhän Laurin kirkossa esitettävä, Mäkeläisen ideoima hiljaisen viikon konserttisarja.

— Hiljaisen viikon musiikinhistoriallisesta läpileikkauksesta tässä ei ole kyse, mutta olemme kuitenkin valikoineet yhden kokonaisuuden.

Konserttisarja alkaa Heinrich Schützin Johannes-passiolla ja päättyy ylösnousemusiloon useamman säveltäjän voimalla.
Ohjelmassa on myös vanhaa musiikkia. Corvus Laurencij -kuoro esittää Gregoriaanisen passion Johanneksen mukaan ja Scola Sanc­ti Henrici -yhtye pitkäperjantain gregoriaanisia sävelmiä
.
— Ne ovat kirkkomusiikissa todella vanhaa kerrosta, jopa gregoriaaniseksi musiikiksikin vanhaa. Latinan seassa välähtelee mukana vähän kreikkaakin, Mäkeläinen innostuu.

Rakkaudesta musiikkiin

Hiljaisen viikon konserttisarja on Mäkeläisen mukaan kierrätetty idea. Pyhän Laurin kirkossa järjestettiin 1990-luvulla vastaavalla tavalla konsertteja keskiviikosta sunnuntaihin.

— Istuin silloin penkissä kuuntelemassa ja nautin suunnattomasti.

Mäkeläinen oli siihen aikaan vielä opiskelija, joka oli löytänyt rakkauden barokkiin ja etenkin gregoriaaniseen musiikkiin.

— Barokista olin oppinut pitämään jo ennen opiskeluaikaa. Mutta gregoriaaniseen lauluun tutustuin varsinaisesti vasta Sibelius-Akatemiassa. Siitä tuli minulle kaikkein läheisin musiikin alue, ja tein siitä lopputyönikin.

Gregoriaanisessa musiikissa Mäkeläistä viehättää sen ”pyhä yksinkertaisuus”, se kuinka yksiäänisellä laululla voi ilmaista niin paljon.

— Sekin on kiehtovaa, että gregorianiikka oli ensimmäinen yhteismaailmallinen musiikkikulttuuri. Se yhdisti Euroopan ja muodostui koko länsimäisen musiikin perustaksi. Sen esittäminen on paluuta syvemmille juurille.

Universaalin sanoman äärellä

Vesa Mäkeläistä kiehtovat yhtäläisyydet, joissa uudempi musiikki koskettaa vanhempaan kivijalkaansa: esimerkkipareina hän mainitsee oopperan ja gregoriaanisen liturgian sekä barokkimusiikin ja gregoriaanisen kirkkolaulun.

— Vaikka gregoriaaninen kirkkolaulu on yksiäänistä, se voi olla hyvinkin monimutkaisesti koristeltua. Saattaa olla, että barokin korukuviot on lainattu juuri gregoriaanisen musiikin esityskäytännöistä, Mäkeläinen selittää.

Pääsiäinen on kristinuskon ydin. Mäkeläisen mukaan hiljaisen viikon musiikki on kuin linssi, joka suurentaa ja vahvistaa sen sanomaa.

Hän toivoo, että pääsiäisaamun jumalanpalvelukset tehtäisiin seurakunnissa niin juhlaviksi kuin kirkkovuoden tärkein pyhä edellyttäisi. Miksipä silloin ei voitaisi messussakin toteuttaa esimerkiksi suurta kirkkomusiikkiteosta? hän pohtii.

—    Kirkkomusiikissa ollaan hyvin peruskirkollisen sanoman äärellä: musiikki ei ole vain sanoja ja säveliä, vaan sen on tarkoitus avata syvempiä ulottuvuuksia uskon sisällöistä, Mäkeläinen toteaa.

— Kirkkomusiikin tekeminen, messussa tai konsertissa, on minun ammattini, joka ei ole pelkkä taiteellinen tehtävä. Koen, että onnistun työssäni parhaiten silloin, kun kuulijalle välittyy ymmärrys siitä, mistä musiikki kertoo.

Hiljaisen viikon musiikkia Vantaan kirkoissa