Miltei kaikki kaunokirjallisuus oli 1700-luvulle asti fantasiakirjallisuutta. Ja niin on ollut sen jälkeenkin muualla paitsi eurooppalaisessa ja pohjoisamerikkalaisessa kulttuurissa, jossa realistinen ja arkielämää kuvaava kirjallisuus on ohittanut perinteisen fantasian.

Fantasiakirjallisuus juontaa juurensa myyteistä, jotka ovat alun perin vanhojen kulttuurien pyhiä kertomuksia. Myytti onkin tapa puhua korkeammasta todellisuudesta.

Fantasiakirjallisuuden tutkija Esko Miettinen toteaa, että yksi nykyihmisen haasteista on löytää yhteys omiin myyttisiin kerrostumiinsa.

Fantasian maailmankuvan voi kiteyttää Miettisen vastikään ilmestyneen Velhot, örkit, sankarit -kirjan mukaan neljään sanaan: tuonpuoleisuus, menneisyys, kaksijakoisuus ja sankaruus.

Tuonpuoleisuus merkitsee sitä, että fantasian toiminta-alue on todellisen ja epätodellisen rajamailla. Fantasian kuvat eivät ole kaikilta osiltaan totta, mutta ne lohduttavat ja tyynnyttävät ihmistä.

Fantasian maailmankuva on filosofis-uskonnollinen, ja sen tärkeänä taustatukena toimii antiikin Kreikassa vaikuttanut filosofi Platon. Hänen mukaansa tuonpuoleinen maailma ei ole unta, vaan unta saattaa pikemminkin olla aistien todellisuus.

Menneisyys on fantasiassa usein kuviteltua keskiaikaa. Maailma oli silloin helpommin hahmotettava ja kaksijakoinen. Kaksijakoisuus merkitsee monia asioita, ehkä selkeimmin hyvän ja pahan välistä taistelua. Sillä on pohjansa gnostikkojen ja varhaiskristittyjen dualismissa.

Miettinen käsittelee yhtenä kiinnostavana esimerkkinä J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogiaa. Tolkienin edustaman kristillisen katsomuksen mukaan paha ei voi olla koskaan hyvän kanssa tasavahva.

Kun Taru sormusten herra -trilogian hyvä päähenkilö Frodo joutuu pahan valtaan maagisen sormuksen kautta, hän heikkenee. Mahtisormuksen heittäminen Mordorissa sijaitsevan tulivuoren uumeniin taas heikentää ja lopulta kaataa pahan.
Myös sankaruus on olennainen osa fanta­siaa. Sankari syntyy tavallisesti vaatimattomissa oloissa, mutta on poikkeuksellinen yksilö.

Uhka on myös fantasian välttämätön rakennusaines. Lukija odottaa luonnostaan, että lähistöllä väijyy iljettävä peto, ja näitähän kirjallisuudessa riittää: Lukitar, Balrog, Katla, Glaurung… Pedon voittaakseen nuori sankari tarvitsee aina avukseen viisaan opastajan ja taikaesineen.

Esko Miettinen: Velhot, örkit, sankarit. Johdatus fantasian maailmaan. Kirjapaja 2004.